Kolmas virallinen lomapäivä, enkä ole saanut aikaan muuta kun stressiä, vitutusta ja rahanmenoa. Jeij! Tänään olisi luvassa kahta ensimmäistä siivouksen muodossa.
Siivous, tuo pakollinen paha. Jos olisi varaa, palkkaisin kotiimme siivoojan. Kahden aikuisen ihmisen taloudessa sotkemme toki molemmat, mutta minä olen ainoa joka siivoaa ja vituttaa ihan suunnattomasti.
Ehdotin jokin aika sitten (muutama kk) että olohuoneessa ei syötäisi ollenkaan, koska minä olen kuitenkin se, joka ne astiat sieltä joutuu keräämään. Se toimi jonkun aikaa. Sitten mies ehdotti, että saako hän syödä olohuoneessa jos raivaa omat jälkensä. Suostuin. Se toimi jonkun aikaa, kunnes huomaamatta oli palattu entiseen, ja olohuoneen pöytä oli täynnä astioita. Niin myös tänä aamuna.
Suoraan sanottuna tuntuu välillä tuntuu siltä, kuin asuisi lapsen kanssa. Vaan eikös miehet ole ikuisia pikkupoikia? Oli tai ei, kuinkahan tuota miestä saisi hienovaraisesti "koulutettua" tekemään kotitöitä? Olen kyllä ihan suoraan sanonut välillä, että ala osallistua kotihommiin. Vastaus vaan on se, että älä komentele. Perkele sentään! Pakkohan se on komentaa jos ei muuten mene viesti perille?
No, aamukahvit on nyt juotu (lähes pannullinen) ja siivous aloitettu tiskauksella, tai sillä että laitoin lautaset likoamaan pesuaineveteen. Mies onneksi lähtee töihin, että saan siivota rauhassa. Ärsyttävää imuroida ym. kun toinen vaan makaa sohvalla tietokone sylissä ja huokaa syvään kun pyydän siirtämään sohvaa, että saan imuroida sen alta.
No niin, nyt täytyy viritellä bassovehkeet ja ruveta tiskaamaan. Palaan asiaan taas myöhemmin.
Toivottavasti saan alennettua verenpainettani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti