Mustasukkaisuus!

Olen mustasukkainen. Olen itseasiassa sairaalloisen mustasukkainen ja myönnän sen kyllä. Nykyisessä suhteessa ei ole ollut siihen aihetta, mutta tuo sisuksiani syövä peto on saanut alkunsa mahdollisesti lapsuudessa (olen esikoinen) tai aiemmissa suhteissa, joissa luottamus ei ole pelannut.

Ihminen, joka ei itse ole mustasukkainen, ei voi ymmärtää millaista se on. Se on kidutusta suhteen molemmille osapuolille  ja voi ennen pitkää johtaa eroon. Tai kuten uutisista olemme lukeneet, jopa murhaan. Olemme käsitelleet asiaa avoimesti kumppanini kanssa ja käyneet muutamat huudot ja mykkäkoulutkin läpi (tietenkin).

Kerron muutaman tilanteen, jossa oli lentävät lautaset todella lähellä.

1. Mieheni oli lähdössä miespuolisen kaverinsa luo istumaan iltaa. Muutaman viestin laittelimme illan mittaan ja kymmenen jälkeen toivotin hyvää yötä ja menin sänkyyn. Mies tuli kotiin, riisui ja tuli viereeni. Hän aloitti lauseensa sanoin: "kulta, minun pitää kertoa sinulle yksi juttu." Tytöt, kuulostaako tuo koskaan hyvältä?!
Hän kertoi, että matkalla miespuolisen kaverinsa luo, hän oli törmännyt naispuoliseen kaveriinsa, jonka luo oli mennyt. Tästä ei voinut siis kertoa minulle edes siinä vaiheessa kun laitoin viestin: menen nukkumaan, pidä hauskaa POIKIEN kanssa.!!
Ja mies suuttui kun MINÄ kehtasin epäillä HÄNTÄ, kun hän tulee kotiin kolmen aikaan yöllä VIERAAN NAISEN luota!!! Jo on aikoihin eletty!

2. Joulun tienoilla mies lähti viettämään poikien iltaa kaverinsa luo. En erityisemmin udellut miten oli mennyt, mutta kivaa kuulemma oli ollut. Facebookista löysin erään naisen laittaman kuvan, johon mieheni oli merkitty. Otin asian "hienovaraisesti" esille, ja jälleen sain huudot kun en luota. Minä luotan mieheeni, mutta en, anteeksi nyt vaan, pikkupilluihin! Samainen pikkuharakka oli tuon illan jälkeen pyytänyt miestäni kaveriksi ja vaikka en lue mieheni Facebookkia tai muitakaan viestejä, kerran sattui vahinko.
Mies oli mennyt töihin ja jättänyt bookkinsa ja keskusteluikkunat auki. Ja kenenkäs kanssa siellä oli keskusteltu.....
Jälleen, huudot minulle kun en osannut hillitä itseäni!

Että näin meillä....

Saunailtaa ja juoruilua

Jes! 

Tänään pääsee saunaan ensimmäistä kertaa yli kuukauteen! Asumme suuressa puutalossa, jossa on neljä huoneistoa mutta ei valitettavasti edes yhteistä saunaa. Olemme saunoneet harvakseltaan minun äitini luona (matka 10km) tai mieheni vanhempien luona (matka yli 200km). Mieheni isoveli on juuri muuttanut samalle paikkakunnalle ja tänään pääsemme testaamaan hänen saunaansa.

Olemme kerran käyneet hänen(tai hänen ja hänen puolisonsa) uudessa talossa ja pieni kateus iski: ok-talo jossa hieman yli 120m2 asuintilaa, plus kellari ja vintti. Sujuvasti pääsemmekin taloasian kautta puhumaan naisista.
Nimittäin tuo mieheni veljen puoliso, on minun mieheni exän pikkusisko. Ja vihaan tuota isosiskoa suoraan sanottuna aivan vitusti.
Olimme kavereita, mutta välimme katkesivat kyllä jo ennen kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Kyseinen naikkonen on kaikista tuntemistani ihmisistä rahan ahnein, lisäksi erittäin ärsyttävä, typerä, kovaääninen ja aikamoinen horakko!
Minun oksettaa ajatella, että mieheni on joskus voinut olla hänen kanssaan. Ja kyllä, olen myös mustasukkainen, mutta tämä inho ei johdu siitä, ei ainakaan pelkästään.

Tuon pikkusiskon kanssa olemme jonkinlaisissa väleissä, mikä on ihan hyvä, sillä olemme joskus samaan aikaan kylässä appivanhemmilla ym. Hän on kyllä siedettävämpi ihminen kuin siskonsa. Olen tosin varma, että he yhdessä puhuvat minusta pahaa, vaan puhukoot, puhunhan minäkin heistä.
Mieheni on alusta asti vastustanut veljensä suhdetta tuohon naiseen. Hän on sitämieltä, että nainen on onnenonkija siskonsa tapaan ja käyttää vain mieheni veljeä hyväkseen. Veli kun ei kuulemma oikein osaa sanoa ei.
Mene ja tiedä, en tunne pariskunnasta kumpaakaan kovin hyvin.

Jännä aamu

Herättiin molemmat ennen kellon soittoa, joskus yhdeksän aikaan. Mulla on periaatteessa vapaapäivä. Tai koululla olis ollu joku yrittäjyystapahtuma ja meidän luokan olisi pitänyt päivystää narikassa. Ei sovi  meikäläiselle nyt, ei sitten ollenkaan!

Mies on osa-aikaisessa työsuhteessa(1-2vkoa/kk) ja saa aika hyvin päättää mihin kellon aikaan menee töihin. Olen vähän katkera siitä. Sillon kun kykenen kouluun, niin ei naurata kun herätyskello soi kuudelta!

Hirveen pökkelöinen olo ei ollu, vaikka jälleen kerran nappailin Imovaneja ennen sänkyyn menoa. 

Pamit on loppu tai piilotettu ja Melatoniinit nyt on salettiin loppu kun söin ite viimeset. Imovanetkin alkaa olla kohta lopussa enkä tiedä millon on tulossa uusia tähän mökkiin. Nuohan on siis kaikki miehen lääkkeitä, joita olen salaa syönyt. Tiedän, hyi minua. Yleensä olen tunnustanut jälkeen päin tekoni, mutta en sen jälkeen kun hän piilotti ne minulta. (Löysin ne jo seuraavana päivänä.)

Venlafaxineja (paniikkihäiriölääke, jos joku ei tiedä) on alle kahdeksi viikoksi. Resepti on kyllä uusittavana, mutta aika psykiatrille on 16.3 ja meinasin nyt alkuun ehdottaa suurempaa annosta ennemmin kuin uutta lääkettä. 

Foorumilla ja Facebook-yhteisössä kun kerroin annostukseni, niin yleinen mielipide oli, että annos on tosi pieni. En muista kirjoitinko jo ekasssa postauksessa, mutta varmuuden vuoksi: viime aikoina on tuntunut samalta kuin ennen lääkitystä, eli välttelen samalla tavalla ihmisiä ja tilanteita, ahdistaa, masentaa jne. 

 Jänniä aikoja odotellessa..

Melko harvinaista, että mies kysyi minulta aamulla "keitänkö kahvia" sillä yleensä se olen minä joka marssii aamulla keittiöön keittämään kahvit ja ruokkimaan kissat. Vaikka oli pieni teko, niin tuntui hyvältä. Kissoilla on yleensä tapana tehdä osa tuotoksistaan lattialle(vaikka olisi kuinka puhdas hiekka). Mies on aina sanonut, ettei siivoa kissojen sotkuja kun eivät ole hänen kissojaan. Tänä aamuna tosin tapahtui jotain omituista, kun hän kysyi, että missä on se kissankakkalapio. 

Ehkä tästä tulee hyvä päivä. :)

Minun vapaapäivään mies oli keksinyt jo ohjelmaa. Hän osti eilen uuden auton, joten minun tehtäväni on kerätä tavarat vanhasta autosta ja siivota se. Joo, tietenkin...

Kerronpa tässä pienen tarinan nyt kun sattui tulemaan mieleen.. Eli aloitimme seurustelun viime syyskuun puolivälissä. Samoihin aikoihin puuhasin muuttoa isompaan asuntoon. Jonkin verran hän auttoi pakkailemaan kamoja, kantamaan ei pystynyt koska oli polvi äskettäin leikattu ja loppusiivoukseen ei osallistunut ollenkaan.

Periaatteessa hän asui luonani koko ajan, mutta virallisesti muutimme yhteen viime joulukuussa. Minä olin apuna pakkaamassa, kantamassa ja raadoin kuvannoillisesti perse ruvella siivotakseni sitä asuntoa. 

On se hieno juttu tuo tasa-arvo. 

Vapaapäiväksi olin kaavaillut siivoamista ja tiskaamista, koska minä olen meidän kodissa ainut joka ne tekee. Ruuanlaittoon mies osallistuu mielellään, eikä ole koskaan ollut valittamista hänen kokkailuistaan. Rästitehtäviäkin pitäisi tehdä, mutta tiedän kyllä etten saa sitä aikaiseksi. Ehkä sitten talvilomalla, joka luojan kiitos on jo ensi viikolla!

Hommasin muuten eilen keinutuolin, juuri sellaisen ihanan perinteisen mallisen. Se on vaalea ja aika kulunut, mutta meinasin maalata sen (jos ehdin ja jaksan niin tänään) pinkiksi ja mustaksi, yllättäen.

Kissat ovat myös viihtyneet siinä hyvin. Aluksi ihmettelevät, että heiiii tämähän ei pysy paikoillaan :D

Nyt keittämään toinen pannullinen kahvia, josko sitten jaksaisi touhuta :)

Parisuhde ja sen riidat

Muutama helppo vinkki saada riita aikaiseksi.

1. Jos puolisollasi oli pienemmät tulot kuin sinulla, niin ehdota että siitä huolimatta ruokakulut ja autonvakuutusmaksut laitetaan puoliksi. Suurituloisemman puolison sen sijaan ei tarvitse osallistua kissojen eläinlääkärikuluihin sillä, "itsehän olet kissasi hankkinut."

2. Perustakaa yhteinen rahavarasto. Se voi olla pankkitili tai pankkipossu ym. Kumppanisi on laittanut sinne enemmän rahaa, mutta on antanut sinunkin luvan käyttää niitä, sillä "rahat ovat yhteisiä." Kuluu kaksi viikkoa ja ilmoitat, että otat säästöstä 20€ että pääset ruokakauppaan. Vastaus on "älä ota seteleitä, ne on minun." Selvä homma... Minäpä käyn kaupassa ostamassa kolikoilla jotain ITSELLENI.

3. Lähde poikien kanssa ryyppäämään. Hävitä kotiavaimesi. Heittele kiviä alakerran pojan ikkunaan, että pääset rappukäytävään. Hakkaa asunnon ovea sikahumalassa klo 02.30 ja herätä kiukkuinen puolisosi.  Lähde poikien kanssa jatkoille ja ilmoita, että "kulta, minä tarjoan pojille näitä sinun leipomiasi muffinseja." AIVAN VITUN SAMA!
Muutamaa tuntia myöhemmin tule kotiin ja sopertele rakkausrunoja kaatuen sänkyyn. Yöllä oksenna puolisosi tyynylle, jonka seurauksena hän ottaa sinun tyynysi ja peittosi ja marssii sohvalle nukkumaan.
Aamulla kannattaa vielä kysyä "teinkö minä jotain, kun nukut sohvalla?"

Tässä siis vain muutama vinkki. Näitä tulee jatkossa takuulla lisää.

Ensimmäisen blogin ensimmäinen kirjoitus

Jos tämä blogi pitäis laittaa johonkin kategoriaan, niin se olis "päiväkirjat." Ei kai tällä muuta virkaa ole. Kunhan höpöttelen mitä mulle ja lähipiirille tapahtuu ja mitä mietin millon mistäkin. Sitä en sitten tiedä, kirjoittelenko vain itselleni, vai lukeeko tätä joku. 


Aloitetaan, tai jatketaan, nyt vaikka teemalla motivaatio ja sen puutos. Olen opiskellut kohta 2 vuotta, tai en ehkä opiskellut, pikemminkin ollut koulussa kirjoilla. Varsinkin loppu ja alkuvuosi on masennuksen ja motivaation puutteen aikaa. En tiedä johtuneenko pimeästä, vitamiinin puutteesta, omasta taudista vai niistä kaikista, mutta ei vaan huvita mennä kouluun.
Mies on huolissaan kun tietää etten käy siellä niin usein kuin pitäisi, vaikka toisinaan aina valehtelen, että menen toki kouluun. Siitä kyllä tulee samantien huono omatunto.

Koska tämä ensimmäinen kirjoitus on vähän sellaista taustatietoa muutenkin, niin mainitaanhan sananen päihteistä. Eli parikymppisenä ja etenkin alle sen, tuli käytettyä alkoholia varsin reippaallakin kädellä, iän karttuessa oppi juomaan hallitummin. Nykyisin en käytä alkoholia ollenkaan. Noin puoli vuotta sitten alkoi vain tuntua, ettei enää maistu eikä koko hommassa ole mitään järkeä. Siihen se sitten loppui.
Tupakkaa polttelin on-off meiningillä 6v. ja sekin loppui viime juhannuksena, koska yllätys yllätys, ei mitään järkeä siinäkään.
Viimeaikoina on tullut käytettyä lääkkeitä(rauhoittavat, unilääkkeet), mutta en ole kokenut päihtyväni niistä. Luonnontuotteista sen sijaan pidän satunnaisesti, vaikka osa ystävistäni sen tuomitseekin.

En tarkoituksella halua puolustaa mitään tiettyä päihdettä, kaikkihan ne ovat pahasta. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että kannabis on paljon pienempi paha kuin esim. tupakka ja alkoholi. Käytetäänhän kannabista lääkinnällisiin tarkoituksiinkin(syöpä. ms-tauti).

Tämä riittäköön ensimmäiseksi postaukseksi. Näkymättömiin!