Häät!!

Olemme seurustelleet mieheni kanssa hieman yli puoli vuotta. Kihloihin menimme noin kuuden viikon seurustelun jälkeen, kun minä kosin häntä romanttisen aterian päätteeksi. Olimme kyllä keskustelleet asiasta jo aiemmin, mutta miehelle tuli kyllä yllätyksenä että minä kosin ja niinkin äkkiä.

Hääpäivän ja häiden suunnittelun aloitimme(aloitin) melkein heti kihlautumisen jälkeen. Emme mitenkään meinanneet löytää sopivaa paikkaa hääjuhlalle, ne olivat joko liian pieniä tai liian suuria, tai liian kalliita. Eilen mies suostui, että menisimme naimisiin Lappeenrannassa, jonne olemme kesällä muuttamassa. Samana iltana löytyi unelmapaikka!

Kyseessä on Korvenkylän työväentalo. Siellä on tilaa 150 hengelle, eli meidän max 60 ihmisen porukassa ei tule ainakaan ahdasta. Vkl-vuokrakin oli vain 200€ ja koristelemaan pääsee jo torstai-iltana(häät ovat lauantaina).
Laitoin juuri äsken viestiä vastaavalle henkilölle, että varaamme paikan mielellämme.

Entinen koulukaverini on menossa naimisiin ennen minua, tämän vuoden elokuussa, ja hänen kauttaan sain vinkin, että Ebaysta kannattaa katsella häätuotteita. Vietin kyseisellä sivustolla koko eilisen illan ja tämän aamun. Ihanan paljon häätavaraa koristeista kukkiin ja pöytäliinoista ilmapalloihin!

Häidemme teema tai värimaailma tulee olemaan musta-valkoinen. Se tulee näkymään koristelun lisäksi myös hääpuvussani, kaasojen mekoissa ja oikeastaan kaikessa mahdollisessa. Löysin Ebaysta mustia ja valkoisia tekoruusuja ja ajattelin, että ne voisivat olla kivat pöytäkoristeet. Lisäksi ajattelin pieniä led-kynttilöitä, oikeat voisivat olla ainakin loppuillasta suuri riski.

Häissämme nuorekkuus ja modernit ratkaisut tulevat yhdistymään meidän molempien karjalaisiin sukujuuriin esimerkiksi ruokapöydässä. Tarjolla on perinteistä karjalanpaistia sekä lohta ja ei ehkä niin perinteisiä vuokaleivoksia(cupcakes).
Hääleikkien kohdalla suoritamme myös karsintaa aika reippaalla kädellä. En esimerkiksi halua heittää morsiuskimppua, vaan haluan pitää sen muistona.

Jatkossa blogi tulee luultavasti sisältämään jossain määrin häähehkutusta! :D

Tunteiden vuoristorataa

Olen aina ollut herkkä ihminen. Joku voisi sanoa jopa yliherkäksi. Olen myös tunnettu siitä, että en osaa piilottaa tunteitani, ne näkyvät kasvoiltani varsin selvästi. Ainakin jos tunne on vitutus tai suru. En esimerkiksi osaa kontroilloida itkuani lainkaan.

Eilinen oli ihmeellinen päivä. Olin jälleen kerran ahdistunut ja poissa koulusta. Vietin koko päivän/illan sohvalla alusvaatteisillani ja peiton alla, mies viereisellä sohvalla. Emme juurikaan puhuneet, koska olin loukkaantunut hänelle.
Tunsin oloni masentuneeksi ja väsyneeksi.

Illalla mieheni kysyi huolestuneella äänensävyllä, että mikä minua vaivaa. Vastasin, ettei mikään. Hän toisti kysymyksen vielä pari kertaa, koska ei ilmeisesti uskonut minua. Joka kerta vastasin kuitenkin samalla tavalla, kyynelten pikku hiljaa ilmestyessä silmiin.

Sängyssä keskustelimme suhteestamme ja koulunkäynnistä ja vuoron perään itkin ilosta, kun mies esimerkiksi kertoi rakastavansa minua ja ettei vaihtaisi minua toiseen mistään hinnasta. Tai itkin, kun mies pyysi anteeksi, että oli painostanut minua koulun suhteen. En taaskaan osannut kontrolloida itseäni.  Käsittämätöntä!
Enkä ollenkaan tiedä mikä aika kuukaudesta on meneillään! :D

Tänään on ollu pirteämpi päivä. Nousin puoli kymmenen aikaan keittämään kahvia ja ruokkimaan kissat. Kaikki aamuni alkavat niin. Mies oli valvonut jälleen puoli yötä, koska ei lääkkeiden puutteen takia saanut unta.
Mies teki lounasta, jonka jälkeen nukahti sohvalle. Minä puolestani olen katsonut Muumilaakson Tarinoita puolipäivää :)

Kissani ovat siitä ihmeellisiä, että virtsaavat välillä minne sattuu. Joskus silloin kun hiekka on juuri vaihettu tai vaikka hiekkaan olisi tehty useammat tarpeet, ne saattavat käydä laatikolla. Ostin jokin aika sitten eläinkaupasta puhdistusainetta, joka on tarkoitettu juuri kissojen virtsatahrojen puhdistamiseen. Kissojen ei pitäisi enää sen käsittelyn jälkeen haistaa vanhoja pissipaikkojaan.
Kuurasin siis ei sallitut pissipaikat aineella, vihdoinkin. Ainakin toistaiseksi se on toiminut, eikä ole vahinkoja sattunut.

Ei siis kovin aktiivinen päivä. Tänäänkään.

Itkupotkuraivarimasennus

Mulla on vauvakuume ja mulla on ollut se kauan. Miehelläni taas ei, mikä jo sinänsä ei ole lupaava yhtälö. Sovittiin viime vuoden puolella, että aletaan miettiä lasta naimisiin menon jälkeen, eli n. vuoden päästä. Tuohon sopimukseen siis päästiin kun oltiin aikaistettu häitä muutamalla kuukaudella ja olin itkenyt hysteerisesti muutaman tunnin.

Tämä aamu alkoi sillä, että mies haki postin. Posti toi minulle perintätoimiston kirjeen, jonka mies ojensi minulle ja sanoi: saat maksaa nuo ennenkun alat haaveilla isosta mahasta. Siitä alkoi ahdistus ja masennus.

Opiskelut on yli puolen välin, hieman yli vuosi jäljellä. Opintotuella ei maksella ulosottovelkoja, joita on noin 6000€, ei siis mahdoton summa. Olen päättänyt maksaa kaikki velkani pois, kunhan saan töitä. Opintotuesta kun ei jää käteen erityisemmin mitään. 

Lisää itkua ja masennusta, täytän tänä vuonna 26. Oletetaan, että saan töitä heti kun valmistun, eli ensi vuonna. Hyvällä tuurilla maksan velkani pois parissa kolmessa vuodessa. Riippuen tietysti siitä, kuinka paljon ne ehtivät kasvaa korkoa.

MINÄ EN HALUA ENSIMMÄISTÄ KERTAA ÄIDIKSI KOLMEKYMMENTÄ VUOTIAANA!!!

Mä en ole tyhmä, kyllä mä tiedän ettei lapsen ylläpito ole ilmaista. Mä aion hankkia töitä ja mulla on mies, jonka ajattelin osallistuvan lapsen elättämiseen. Mies on nyt osa-aikaisesti töissä ja hänellä on luottotiedot kunnossa, joten en usko meidän joutuvan sillan alle. 

Sain myös lisää mielipahaa kaksplussan foorumilta, jossa mut käytännössä haukuttiin huonoksi ihmiseksi jonka ei kannata lisääntyä.

Toivottavasti teillä on ollut parempi viikon aloitus! 

"Miestenpäivä"

Kaikkea sitä kuuleekin! Tänään on kuulemma International stake and blojod-day, elikkä miestenpäivä toisinsanoa. Tosin minä pidän sen lainausmerkeissä niin kauan, kunnes se ilmestyy kalenteriin muutenkin, kuin mieheni kirjoittamana.
Tasa-arvon nimissä hän kuitenkin sai nauttia päivästään.

Mainitsin jossain aikaisemmassa postauksessa innostukseni aromaterapiaan. Tilasin siis Ruotsista tuoksulyhdyn ja kaksi eteeristä öljyä: eukalyptuksen ja laventelin. Ensiksi mainittu on parasta aikaa kokeilussa ja koko asuntoon on levinnyt ihanan raikas tuoksu.

Verkkokaupassa josta tilasin tuon lyhdyn, oli useampi vaihtoehto, mutta päädyin lopulta noihin kerubeihin. Tuoksuja meinasin keräillä ajan mittaan enemmänkin

Ylihuomenna on kauan odottamani psykiatrin vastaanotto. Aikeissa on ehdottaa paniikkihäiriölääkkeen annostuksen nostoa tai lääkkeen vaihtoa, sekä pyytää reseptiä unilääkkeisiin ja ehkä myös rauhoittaviin.
En ole pystynyt nukkumaan ilman unilääkkeitä ollenkaan. Rauhoittavia en ole syönyt ainakaan viikkoon, koska ne on mieheltä todella vähissä.
Muutaman kerran otin vitosen Diapameja koko liuskan. Ensimmäisen kerran puhtaaseen vitutukseen. Ihan mukavan rauhallinen olo tuli, mutta muuten ei kummempaa.
Pari kaveria pitää nyt minua lähestulkoon narkkarina noiden lääkejuttujen takia, mutta jos tuo tekee minusta narkkarin niin tehköön.

Saatiin tänään muuten uudet sohvat ja sohvapöytä isältäni. Entiset sohvat olivat käytännössä olleet kissojeni raapimapuut jo kauan, joten ihana saada vaihtelua. Nykyiset ovat punaruskeat kangassoohvat ja ihanan muhkeat :)

Unesta ja nukkumisesta

Mulla on jo pidemmän aikaa ollu ongelmia nukkumisen kanssa. Sillon -06 kun todettiin paniikkihäiriö niin määrättiin jotain lääkettä nukahtamiseen, mut sen jälkeen oon ollu n. 4v. täysin ilman unilääkkeitä. Viime vuoden syksyllä aloin epäsäännöllisesti niitä syödä.

Ongelma ei niinkään ole itse uni, vaan uneen pääseminen. Yleensä nukun ilman katkoja kunhan vain pääsen uneen. Mulla ei ole vielä(kään) omia unilääkkeitä, vaan oon syöny miehelle määrättyjä, salaa tai luvan kanssa. Viime yönä meinasin suuttua kun en saanu lääkkeitä, koska ne alkaa olla loppu ja reseptiä ei ole uusittu. Menin siis hieman vittuuntuneena sänkyyn, mutta en kiukunnut miehelle.
Myöhemmin hän tuli makuuhuoneeseen ja kysyi, että tuleeko uni. No, ei tule. Sitten hän kysyi, että otatko pillerin? Otan, erittäin mielelläni!

En tiedä vaikuttiko myös täysikuu siihen, etten saanut unta ilman lääkkeitä vai pelkästään se, että viime aikoina olen tottunut pääsemään uneen lääkkeiden avulla? Kolmena iltana otin yhden ketipinorin. En muista monta mg, mutta pienin annos. Pääsin hyvin uneen, enkä tainnut herätä kun pari kertaa vähäksi aikaa. Ketipinorit loppui, niin olen taas siirtynyt Imovaneihin. Ne taitaa olla 7,5mg.

Jompikumpi noista on aiheuttanu mulle muistamattomuutta. Ensin oli episodi miehen avainten kanssa, kun en muistanut laittaneeni niitä laukkuuni. Eilen syötiin pizzaa ja koska ne ei mahdu uuniin yhtä aikaa niin mies laittoi omansa ensin uuniin ja minä jäin lisäilemään omaani juustoa ym.
Mies otti pizzansa uunista ja jätti uunin päälle. Tein jotain siinä välissä ennen kun laitoin omani uuniin. Sitten laitoin ajastuksen 12min.
12minuutin kuluttua menin ottamaan pizzaa uunista ja uuni oli sammunut. Sammutinko minä uunin ennenkun laitoin pizzani sinne?? Käsittämätöntä!

Jään kauhulla odottamaan mitä muuta keksin tämän muistamattomuuteni kanssa!

Naistenpäivä=seksipäivä

Ihanaa naistenpäivää kaikille!

Päivä ei voi mennä pieleen, jos sen saa aloittaa kahvilla ja suklaalla. Meillä tätä päivää on juhlittu makuuhuoneessa. Laitoin laventelikynttilät palamaan ja virittelin pvc-lakanan. Mies toi kotiin tullessaan minulle lahjaksi Viagraa :D Joten voinette arvata miten juhlinta jatkui.

Kävimme taannoin Tallinnassa ja yövyimme neljän tähden hotellissa, jossa söimme tiramisuleivoksia sängyssä. Tänään, seksileikkien päätteeksi söimme sängyssä tiramisua jäätelöä. Ihania muistoja, vaikka reissusta on vähän aikaa. :)

Vietämme sunnuntaina seurustelun puolivuotispäivää ja ajattelin tehdä suklaajuustokakun sen kunniaksi. Mietin myös, josko opettelisin tekemään tiramisua itse. Se ei kuitenkaan taida olla kovin yksinkertainen homma. Onnistuin kuitenkin jopa löytämään paikallisesta marketista siihen tarvittavia Savoiairdi- keksejä.
Jää nähtäväksi mikä on lopputulos.

Lomallahan voi myös siivota

Kolmas virallinen lomapäivä, enkä ole saanut aikaan muuta kun stressiä, vitutusta ja rahanmenoa. Jeij! Tänään olisi luvassa kahta ensimmäistä siivouksen muodossa.

Siivous, tuo pakollinen paha. Jos olisi varaa, palkkaisin kotiimme siivoojan. Kahden aikuisen ihmisen taloudessa sotkemme toki molemmat, mutta minä olen ainoa joka siivoaa ja vituttaa ihan suunnattomasti.
Ehdotin jokin aika sitten (muutama kk) että olohuoneessa ei syötäisi ollenkaan, koska minä olen kuitenkin se, joka ne astiat sieltä joutuu keräämään. Se toimi jonkun aikaa. Sitten mies ehdotti, että saako hän syödä olohuoneessa jos raivaa omat jälkensä. Suostuin. Se toimi jonkun aikaa, kunnes huomaamatta oli palattu entiseen, ja olohuoneen pöytä oli täynnä astioita. Niin myös tänä aamuna.

Suoraan sanottuna tuntuu välillä tuntuu siltä, kuin asuisi lapsen kanssa. Vaan eikös miehet ole ikuisia pikkupoikia? Oli tai ei, kuinkahan tuota miestä saisi hienovaraisesti "koulutettua" tekemään kotitöitä? Olen kyllä ihan suoraan sanonut välillä, että ala osallistua kotihommiin. Vastaus vaan on se, että älä komentele. Perkele sentään! Pakkohan se on komentaa jos ei muuten mene viesti perille?

No, aamukahvit on nyt juotu (lähes pannullinen) ja siivous aloitettu tiskauksella, tai sillä että laitoin lautaset likoamaan pesuaineveteen. Mies onneksi lähtee töihin, että saan siivota rauhassa. Ärsyttävää imuroida ym. kun toinen vaan makaa sohvalla tietokone sylissä ja huokaa syvään kun pyydän siirtämään sohvaa, että saan imuroida sen alta.

No niin, nyt täytyy viritellä bassovehkeet ja ruveta tiskaamaan. Palaan asiaan taas myöhemmin.
Toivottavasti saan alennettua verenpainettani.

Vauhdikas aamu

Jos joku voisi kehitellä kissoille sellaiset lääkkeet, jotka menevät paremmin alas, olisin erittäin tyytyväinen. Juuri leikatulle murulle antibiootit menee ihan hyvin alas nesteenä ja kipulääkkeet pitää liottaa veteen ja antaa sitten ruiskulla. Siinä on jo ongelmia.

Eilen kävin ostamassa korvatippoja, koska kahdella kissalla on korvapunkkeja. Siispä aamukahvin jälkeen laittamaan niitä. Ei ollut helppo homma! Karvat pölisi, naarmuilta ei vältytty ja tuntuu siltä, että korvatippoja oli välillä enemmän omalla paidalla kun kissan korvassa, mutta muuten meni kivasti :D
Ai niin ja jottta ei olisi liian helppoa, tuo kuuri kestää viikon.

Tänään olisi tarkoitus mennä eläinlääkärille keskustelemaan siitä hänen tekemästään hoitovirheestä. Maksoin tosiaan puolet niistä röntgenistä silloin perjantaina ja sanoin, että käyn maksamassa loput keskiviikkoon mennessä. Nytpäs menen sinne ja sanon, että voivat unohtaa ne loput 42€ ja olla onnellisia, etten tee tästä isompaa numeroa.

Ilmoittelen kyllä, miten meni. Nyt lisää kahvia ja sitten suihkuun.

Maanantai!

Jopas nyt jotakin, kerrankin HYVÄ maanantai!

Tänään alkoi talviloma ja tuli opintotuki, mikä tiesi vähän shoppailua. Facebookin kautta myin vanhoja tavaroitani ja tänään tienasin yli 60€ niistä. Pakko välillä päästä vanhasta roinasta eroon, mahtuu taas uutta :D
Ihanaa oli kävellä kaupasta kotiin kun oli suht lämmin sää ja linnutkin sirkutti :) Kissa paranee päivä päivältä ja tuli viime yönä viereen nukkumaan, ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. En vaan itse nukkunut kunnolla kun varoin, etten vahingossa ruttaa pientä.

Ostin ikkunanpesunestettä ja liinoja kun iski into putsata ikkunat. Tiedätte varmaan sen ihanan tunteen kun aurinko paistaa ja näkee miten kauniin puhtaat ikkunat ovatkaan :D Toivottavasti into säilyy sinne asti, että oikeasti saan ikkunat pestyä. Niitä kyllä riittää tässä mökissä!

Olen leikisti karkkilakossa, mutta koska tänään jatkuu kauan odotetut Täydelliset Naiset, ostin suklaata ja irtokarkkeja. Varmuuden vuoksi vielä aika paljon koska tiedän, etten kumminkaan saa syödä niitä yksin! :s Mies saa kyllä syödä karkkia, mutta täykkäreiden aikaan on ehdoton hiljaisuus! ;)

Hyvän maanantain intoa latisti se, että olin onnistunut tappamaan kaktukseni. Olevinaan olen kastellut sitä aina silloin tällöin, mutta näköjään se ei ole riittänyt. Toistaiseksi ainut kukka mikä tässä mökissä on, on ystäväpänpäivänä saamani saint paulia ja siitäkin on lehdet enää jäljellä, kiitos kissojen.

Tokmannilta lähti mukaan myös laventelikynttilöitä, joita piti laittaa palamaan heti kotiin tultua. Olen vähän "höyrähtänyt" aromaterapiaan ja sen kaltaisiin juttuihin. Laventeli tuoksuu hyvältä ja sen myös pitäisi rauhoittaa. Meinasin tilata tuoksulampun, joihin on saatavana useita erilaisia eteerisiä öljyjä. Joitakin vuosia sitten oli tuoksulamppubuumi, mutta nyt niitä ei tunnu löytyvän mistään! Itse löysin ruotsalaisesta verkkokaupasta sellainen missä 3 buddhaa pitelee lasista astiaa, johon vesi ja eteerinen öljy tulee.

Hyvä ystäväni kävi kahvilla vauvamasunsa kanssa, jota oli kiva ihailla :) Meille olisi tilauksessa junior vasta häiden jälkeen, eli yli vuoden päästä. Siihen asti on kiva harjoitella vauvanhoitoa ystävien jälkikasvun kanssa.

Oikein ihanaa maanantain jatkoa!

Kissamainen postaus

Eilen oli yksi elämäni kamalimmista päivistä.

Edellisenä päivänä koulusta palattuani en löytänyt vanhinta kissaani (kohta 6v.) mistään.Puolentoista tunnin etsinnän jälkeen poika löytyi sängystä, peittojen ja tyynyjen alta ja se ei ole ollenkaan normaalia. Kissa yritti lähteä kävelemään, mutta ei voinut astua toisella takajalallaan. Hätäännyin välittömästi ja pääsi jo itku. Seurasin tilannetta kuitenkin seuraavaan päivään, eli perjantaihin.

Kissa oli yön aikana siirtynyt sängyn alta nojatuoliin. Soitin 20 vaille 9 eläinlääkärille ja selitin tilanteen. Hän antoi kaksi vaihtoehtoa: joko tuon kissan tarkastettavaksi heti tai odotan viikonlopun yli. Vein heti.
Pojasta piti ottaa röntgenkuvat, että nähtiin kunnolla mikä on vikana. Kun eläinlääkäri kutsui minut huoneeseen niin jo hänen äänensävynsä oli sellainen, että nyt ei ole hyvä juttu.

Kissalta oli murtunut lonkkanikamankaula (muistelen, että se oli tuo) ja vaihtoehtoja oli joko välitön leikkaus tai kissan lopetus. Vaikka leikkaus oli minulle ainoa vaihtoehto, itku tuli silti, vaikka yritin taistella vastaan. Itkua vääntäen sanoin, että valitsen leikkauksen. Lääkäri yllätti ja sanoi, että operaatiota ei voi tehdä kuka vaan ja lähin niitä tekevä on 100km päässä. Siispä puhelua sinne.
Kissa pääsee leikkaukseen jos lähdemme ajamaan aikalailla heti. Paikallinen eläinlääkäri ei osannut arvioida leikkauksen hintaa, mutta satasissa liikuttiin.

Itkien soitin toiselle eläinklinikalle, että olemme tulossa ja tiedustelin hintaa. 300€ oli kuulemma syytä varautua. Seuraavaksi hysteerisesti itkien soittamaan mummolle, että nyt on todella hätä ja pakko saada rahaa. Se onneksi järjestyi ja mummo yritti rauhoitella, että kaikki on nyt hyvin kun kissa pääsee hoitoon. En kyllä rauhoittunut.

Aloin rauhoittua vasta kun pääsimme sinne toiselle eläinklinikalle. Olin siihen mennessä jo itkenyt lähemmäs neljä tuntia hysteeristä itkua, silmät ja nenä ihan punaisena. Olin varmasti todella hemaiseva näky!

Kissa otettiin sisälle ja pyydettiin tulemaan parin tunnin päästä uudestaan. Pahin oli takana, sillä tiesin rakkaani olevan hyvässä hoidossa. Palasin sovitun ajan kuluttua klinikalle ja pienelle piti  antaa heräämispiikki kun oli niin tokkurassa vielä.

Kissa näyttää varsin ressukalta nyt, kun alaruumiista on ajeltu karvat pois. Hännässä on karvat tallessa, samoin tassuissa. Ai niin ja sellainen "hassu" juttu! Paikallinen eläinlääkäri oli merkinnyt kissani röntgenkuvat väärin. Eli toiselle klinikalla avattiin ensin vahingossa väärä jalka. Onneksi lääkäri pian huomasi, ettei siinä jalassa ollut verenpurkaumia ym.
Varsin huolimatonta touhua, kun kyseisellä lääkärillä on kokemusta varmasti vuosikymmen, jos ei enemmänkin!

Mutta, pienellä on nyt antibiootit ja kipulääkkeet ja toipuminen on alkanut :)

4.3.2012 reppana pysyy jo tolpillaan ja tulee syömään muiden kanssa :)