Tunteiden vuoristorataa

Olen aina ollut herkkä ihminen. Joku voisi sanoa jopa yliherkäksi. Olen myös tunnettu siitä, että en osaa piilottaa tunteitani, ne näkyvät kasvoiltani varsin selvästi. Ainakin jos tunne on vitutus tai suru. En esimerkiksi osaa kontroilloida itkuani lainkaan.

Eilinen oli ihmeellinen päivä. Olin jälleen kerran ahdistunut ja poissa koulusta. Vietin koko päivän/illan sohvalla alusvaatteisillani ja peiton alla, mies viereisellä sohvalla. Emme juurikaan puhuneet, koska olin loukkaantunut hänelle.
Tunsin oloni masentuneeksi ja väsyneeksi.

Illalla mieheni kysyi huolestuneella äänensävyllä, että mikä minua vaivaa. Vastasin, ettei mikään. Hän toisti kysymyksen vielä pari kertaa, koska ei ilmeisesti uskonut minua. Joka kerta vastasin kuitenkin samalla tavalla, kyynelten pikku hiljaa ilmestyessä silmiin.

Sängyssä keskustelimme suhteestamme ja koulunkäynnistä ja vuoron perään itkin ilosta, kun mies esimerkiksi kertoi rakastavansa minua ja ettei vaihtaisi minua toiseen mistään hinnasta. Tai itkin, kun mies pyysi anteeksi, että oli painostanut minua koulun suhteen. En taaskaan osannut kontrolloida itseäni.  Käsittämätöntä!
Enkä ollenkaan tiedä mikä aika kuukaudesta on meneillään! :D

Tänään on ollu pirteämpi päivä. Nousin puoli kymmenen aikaan keittämään kahvia ja ruokkimaan kissat. Kaikki aamuni alkavat niin. Mies oli valvonut jälleen puoli yötä, koska ei lääkkeiden puutteen takia saanut unta.
Mies teki lounasta, jonka jälkeen nukahti sohvalle. Minä puolestani olen katsonut Muumilaakson Tarinoita puolipäivää :)

Kissani ovat siitä ihmeellisiä, että virtsaavat välillä minne sattuu. Joskus silloin kun hiekka on juuri vaihettu tai vaikka hiekkaan olisi tehty useammat tarpeet, ne saattavat käydä laatikolla. Ostin jokin aika sitten eläinkaupasta puhdistusainetta, joka on tarkoitettu juuri kissojen virtsatahrojen puhdistamiseen. Kissojen ei pitäisi enää sen käsittelyn jälkeen haistaa vanhoja pissipaikkojaan.
Kuurasin siis ei sallitut pissipaikat aineella, vihdoinkin. Ainakin toistaiseksi se on toiminut, eikä ole vahinkoja sattunut.

Ei siis kovin aktiivinen päivä. Tänäänkään.

Kissamainen postaus

Eilen oli yksi elämäni kamalimmista päivistä.

Edellisenä päivänä koulusta palattuani en löytänyt vanhinta kissaani (kohta 6v.) mistään.Puolentoista tunnin etsinnän jälkeen poika löytyi sängystä, peittojen ja tyynyjen alta ja se ei ole ollenkaan normaalia. Kissa yritti lähteä kävelemään, mutta ei voinut astua toisella takajalallaan. Hätäännyin välittömästi ja pääsi jo itku. Seurasin tilannetta kuitenkin seuraavaan päivään, eli perjantaihin.

Kissa oli yön aikana siirtynyt sängyn alta nojatuoliin. Soitin 20 vaille 9 eläinlääkärille ja selitin tilanteen. Hän antoi kaksi vaihtoehtoa: joko tuon kissan tarkastettavaksi heti tai odotan viikonlopun yli. Vein heti.
Pojasta piti ottaa röntgenkuvat, että nähtiin kunnolla mikä on vikana. Kun eläinlääkäri kutsui minut huoneeseen niin jo hänen äänensävynsä oli sellainen, että nyt ei ole hyvä juttu.

Kissalta oli murtunut lonkkanikamankaula (muistelen, että se oli tuo) ja vaihtoehtoja oli joko välitön leikkaus tai kissan lopetus. Vaikka leikkaus oli minulle ainoa vaihtoehto, itku tuli silti, vaikka yritin taistella vastaan. Itkua vääntäen sanoin, että valitsen leikkauksen. Lääkäri yllätti ja sanoi, että operaatiota ei voi tehdä kuka vaan ja lähin niitä tekevä on 100km päässä. Siispä puhelua sinne.
Kissa pääsee leikkaukseen jos lähdemme ajamaan aikalailla heti. Paikallinen eläinlääkäri ei osannut arvioida leikkauksen hintaa, mutta satasissa liikuttiin.

Itkien soitin toiselle eläinklinikalle, että olemme tulossa ja tiedustelin hintaa. 300€ oli kuulemma syytä varautua. Seuraavaksi hysteerisesti itkien soittamaan mummolle, että nyt on todella hätä ja pakko saada rahaa. Se onneksi järjestyi ja mummo yritti rauhoitella, että kaikki on nyt hyvin kun kissa pääsee hoitoon. En kyllä rauhoittunut.

Aloin rauhoittua vasta kun pääsimme sinne toiselle eläinklinikalle. Olin siihen mennessä jo itkenyt lähemmäs neljä tuntia hysteeristä itkua, silmät ja nenä ihan punaisena. Olin varmasti todella hemaiseva näky!

Kissa otettiin sisälle ja pyydettiin tulemaan parin tunnin päästä uudestaan. Pahin oli takana, sillä tiesin rakkaani olevan hyvässä hoidossa. Palasin sovitun ajan kuluttua klinikalle ja pienelle piti  antaa heräämispiikki kun oli niin tokkurassa vielä.

Kissa näyttää varsin ressukalta nyt, kun alaruumiista on ajeltu karvat pois. Hännässä on karvat tallessa, samoin tassuissa. Ai niin ja sellainen "hassu" juttu! Paikallinen eläinlääkäri oli merkinnyt kissani röntgenkuvat väärin. Eli toiselle klinikalla avattiin ensin vahingossa väärä jalka. Onneksi lääkäri pian huomasi, ettei siinä jalassa ollut verenpurkaumia ym.
Varsin huolimatonta touhua, kun kyseisellä lääkärillä on kokemusta varmasti vuosikymmen, jos ei enemmänkin!

Mutta, pienellä on nyt antibiootit ja kipulääkkeet ja toipuminen on alkanut :)

4.3.2012 reppana pysyy jo tolpillaan ja tulee syömään muiden kanssa :)