Viikonlopun tunnelmia, olenko mä aina äkäinen??

Kävimme eilen äitini luona maalla. Ensisijainen tarkoitus oli etsiä minun vanhoja vaatteita ja tavaroita kirpputorille, josta varasimme pöydän ensikuun puoleen väliin. Löytyihän sieltä kaikkea omaa ja myös siskon vaatteita. Muutaman tunnin aikana kerittiin myös juoda kahvit ja syödä makkarakeitot.

Äidilläni on maalla kaksi koiraa, collie uros ja sekarotuinen narttu. Minä pelastin kaveriltani tuon sekarotuisen. Olen erittäin eläinrakas ja jos ottaisin aina eläimen jonka joku on viemässä piikille tms. niin talossani ei olisi tilaa liikkua. (Kaksi omista kissoistani on muuten pelastettuja).

Tuo sekarotuinen narttu on hyvin äkäinen tapaus vieraita kohtaan. Se juontaa juurensa kesään n. 2-3vuoden päähän, jolloin naapurin ukko kännissä kiusasi koiraa, yritti ajaa pyörällä kohti jne. Sen jälkeen on ollut pakko pitää koira ulkona kiinni, sillä irti ollessaan hyökkää ohikulkijaan kiinni. Näin on muutaman kerran käynyt. Mitään vakavaa ei kenellekään ole käynyt ja olen erittäin onnellinen, että koira on vielä elossa.

Olisin halukas ottamaan koiran meille kokeeksi. Ensimmäisellä kerralla se näykkäsi miestäni, mutta on nyt jo alkanut tottua häneen. Ongelma vaan on kissojen lisäksi se, että koira haukkuu ja se haukkuu paljon. Paras vahtikoira ikinä, mutta muuten keskustan pintaan ehkä huono valinta. Haukkuu nimittäin aina kun joku menee ohi tai jos rapusta kuuluu ääniä jne.
Mutta rakas pieni pallero ja ikävä on kun ei näe tarpeeksi usein.

Tämä päivä on mennyt "koomassa." Nukuin täysin ilman lääkkeitä ensimmäisen kerran varmaan kuukauteen tai kahteen! Erittäin positiivinen ja yllättävä asia. Mies heräsi kuudelta ja oli mennyt katsomaan sarjoja koneeltaan. Minä heräsin yhdeksältä ja mies kuorsasi sohvalla, tietokone auki ja tv-sarja pyörimässä :D  Noin on käynyt hyvin usein.

Keittelin hiemat omaperäiset aamukahvit, sillä huomasin että kahvinpuruja oli jäljellä 1 ½ mitallista. Käytin edellistä suodatinpussia ja vanhojen purujen sekaan heitin uudet, ja kaadoin eiliset kahvin jämät vesisäiliöön sekä uutta lisäksi. Ei mitenkään parasta juomaani kahvia, mutta kyllä sitä hädässä joi, eikä edes ällöttänyt :D
Kahvin kanssa katsoin puoli tuotantokautta American dad- sarjaa, johon olen jäänyt koukkuun.

Herättelin miehen yhden aikoihin sohvalta ja hän sanoi, että menee sänkyyn katsomaan sarjoja. Eli siis nukkumaan, minkä kielsin. Avasin hänen koneensa ja katsoin sähköpostini, johon hän kommentoi: älä ole minun koneella kun sotket sen. Ja sotkeminen on siis sitä, että lisään sinne kirjanmerkkejä!
Seuraava kysymys: mikset ole omalla koneella? Lätkäisen miehen koneen kannen kiinni, nousin äkäisenä ylös, potkin miehen pois sohvalta ja avasin oman koneeni.
Mies ei sanonut sanaakaan, katsoi hieman hämmentyneenä ja poistui koneensa kanssa makuuhuoneeseen.

Otin sitten yhden hänen tramalinsa, ärsytykseen. Tramal on siis kohtuullisen vahva kipulääke jolla on unettava vaikutus. Meni puolisen tuntia niin nukahdin sohvalle ja heräsin puoli kuuden maissa,jolloin lähdimme melkein suoraan kauppaan.

Nyt on miehellä vissiin masennuskausi aluillaan. Ainaki äsken kuului kommentteja tyyliin: paljon minusta on sinulle hyötyä täällä ja muuta.. Ensimmäisellä kerralla syytin itseäni kun jutut oli sitä luokkaa, etten halua herätä enää ikinä. Itkin ja paiskoin ovia.

Selvittyään pahimman yli mies selitti, että kaksisuuntainen mielialahäiriö on juuri sellainen, eikä masennus ole missään nimessä minun syytä. Kieltämättä tunsin itseni silloin todella surkeaksi ja avuttomaksi.

Kiukkuun ei paljoa tarvita!

Tänään, tarkalleen ottaen pari minuuttia sitten, siihen riitti sanat: onko sinun pakko laittaa kirjanmerkkejä minun koneelle?
Vastaus: on, jos käytän sitä ja haluan muistaa hyvät sivustot. Mutta en perkele vie käytä tästä lähtien kuin omaa konettani!!

Päivä meni hienosti noin klo 14 asti. Myöhästyin koulusta pari tuntia kun laittauduin innolla ja katselin itseäni peilistä vähän väliä :) Yleensä kihlattu ei erityisemmin kehu arkityyliäni, mutta aamulla kommentti oli: kylläpä sinä näytät hyvältä. Myönnettäköön, että olin laittanut pakkelia ehkä tavallista enemmän ja tukkakin oli erilailla.
Sitten siihen, miks kaikki meni vituiksi klo 14.

Minulla oli näytön arviointi kahden opettajan kanssa. Heillä oli vielä keskustelut/väittelyt meneillään kun saavuin huoneeseen. Yrittäjyyttä opetti minulle kaksi opettajaa: nuori ja komea mies, sekä vanha harppu. Arviointi kohtia oli 4, joista annoin itse itselleni 1, 3, 2 ja 2 (asteikko siis 1-3). Harppu oli äänessä melkein koko ajan ja totesi, etten missään nimessä saa kolmosta tuosta kohdasta. Heidän rivinsä oli 1, 2, 1 ja 2. Kokonaisarvosana oli kuitenkin 2, johon olin tyytyväinen.
Tuohon näyttöön kuului siis disco ala-asteelaisille, joka oli ryhmänäyttö ja sitten liiketoimintasuunnitelma(wordilla n.8 sivua ja 2 power point- esitystä). Joka nuoren opettajan mukaan oli todella hyvin tehty.

Minulle olisi riittänyt tuo, mutta harppu vaan jauhoi ja jauhoi, minut minulla ei ole ryhmätyötaitoja, on paljon poissaoloja ja en palauta tehtäviä ajallaan ja plaa plaa saatana. HEI HALOO! Paniikkihäiriö ja keskenmeno osana yrittäjyyden kurssia, josta koko opettajakunta on ollut tietoisia!
Yrittäjyyden kurssista sain sitten arvosanan 1. 10 opintoviikkoa ja minä saan arvosanaksi 1. Suoraan sanottuna aivan vitun hienoa!

Kotiin tullessa olin äkäinen ja masentunut, eikä kihlatun läheisyyskään lieventänyt oloa. Pari tuntia myöhemmin olo alkoi jo korjaantua, onneksi. Minkäs niille arvosanoille enää voi..

Illan olen yrittänyt kasata itselleni Oriflame-tiimiä ja kaksi edustajaa on nyt kasassa, mutta lisää tarvitaan. Levittäkää siis sanaa :) Minulta saa kysyä mitä vain asiaan liittyvää jos kiinnostaa.

Äkäinen kihlattu klo 04.05

Torstait eivät ole hyviä päiviä, olen oppinut sen kahdesta kuluneesta viikosta.
Edellisenä torstaina odottelin miestäni turhaan kotiin poikien illasta sillä aamulla selvisi, että hän oli viettänyt yönsä putkassa. Hän sattui olemaan paikalla, kun poliisit tekivät kotietsinnän hänen kaverinsa kotiin ja samalla miehenikin lähti sinivuokkojen matkaan.

Seuraavan viikon torstaina, eli kiirastorstaina pikkusiskoni tuli ilmoittamatta yökylään. Hän on aika ujo mieheni seurassa, joten annoin miehelle luvan lähteä viettämään poikien iltaa, vaikkakin hieman vastentahtoisesti (muistaen edellisen reissun).

Katsoimme siskoni kanssa piirrettyjä ja söimme suklaata. Nukkumaan kävimme hieman ennen puolta yötä. Otin pari pamia ja melatoniinia, varmuuden vuoksi.
Heräsin n. puoli kolme yöllä siihen, kun kihlattu tuli hakemaan täytettä taskumattiinsa ja ilmoitti lähtevänsä baariin poikien kanssa. Mumisin väsyneenä jotan ja jatkoin uniani. Klo 04 ovelta kuului äänekästä koputusta.

Purin hammasta, heitin peiton syrjään ja pomppasin äkäisenä ovelle. Kukapa muukaan, kuin armas mieheni sikahumalassa. "Anteeksi kulta, avaimet jäi varmaan baariin. Tulin hakemaan juomista, mennään poikien kanssa jatkoille kellariin."
JATKOILLE?!! Mies pysyi juuri ja juuri pystyssä ja minä olin äkäinen kuin ampiainen. Hän soperteli aikansa anteeksipyyntöjä millon mistäkin, eikä minua juuri sillä hetkellä kiinnostanut kuunnella. Ja sattuipa niin, että ne perkeleen avaimet olivat keittiönpöydällä!

Mies avautui minulle asioista mistä ei ollut selvinpäin puhunut. Se oli sen reissun ainut hyvä puoli. Kysyin sitten, että eikös sinun pitänyt mennä niille jatkoille. Hän totesi, että tuskin ne pojat siellä enää on(juttelimme noin puoli tuntia) ja tuli viereeni nukkumaan.

Kadehdin kyllä siskoni unenlahjoja. Ajoittain keskustelumme oli aika kovaäänistä, eikä siskoni herännyt kertaakaan. Itse olen herkkäuninen, vaikka nukun lääkeiden voimalla.

Nyt voi olla niin, että poikien illat saa vähäksi aikaa riittää. Tässä talossa on muutaman kerran todettu tyhjentävästi: äkänänen ämmä on äkänen ämmä. ;)