Torstait eivät ole hyviä päiviä, olen oppinut sen kahdesta kuluneesta viikosta.
Edellisenä torstaina odottelin miestäni turhaan kotiin poikien illasta sillä aamulla selvisi, että hän oli viettänyt yönsä putkassa. Hän sattui olemaan paikalla, kun poliisit tekivät kotietsinnän hänen kaverinsa kotiin ja samalla miehenikin lähti sinivuokkojen matkaan.
Seuraavan viikon torstaina, eli kiirastorstaina pikkusiskoni tuli ilmoittamatta yökylään. Hän on aika ujo mieheni seurassa, joten annoin miehelle luvan lähteä viettämään poikien iltaa, vaikkakin hieman vastentahtoisesti (muistaen edellisen reissun).
Katsoimme siskoni kanssa piirrettyjä ja söimme suklaata. Nukkumaan kävimme hieman ennen puolta yötä. Otin pari pamia ja melatoniinia, varmuuden vuoksi.
Heräsin n. puoli kolme yöllä siihen, kun kihlattu tuli hakemaan täytettä taskumattiinsa ja ilmoitti lähtevänsä baariin poikien kanssa. Mumisin väsyneenä jotan ja jatkoin uniani. Klo 04 ovelta kuului äänekästä koputusta.
Purin hammasta, heitin peiton syrjään ja pomppasin äkäisenä ovelle. Kukapa muukaan, kuin armas mieheni sikahumalassa. "Anteeksi kulta, avaimet jäi varmaan baariin. Tulin hakemaan juomista, mennään poikien kanssa jatkoille kellariin."
JATKOILLE?!! Mies pysyi juuri ja juuri pystyssä ja minä olin äkäinen kuin ampiainen. Hän soperteli aikansa anteeksipyyntöjä millon mistäkin, eikä minua juuri sillä hetkellä kiinnostanut kuunnella. Ja sattuipa niin, että ne perkeleen avaimet olivat keittiönpöydällä!
Mies avautui minulle asioista mistä ei ollut selvinpäin puhunut. Se oli sen reissun ainut hyvä puoli. Kysyin sitten, että eikös sinun pitänyt mennä niille jatkoille. Hän totesi, että tuskin ne pojat siellä enää on(juttelimme noin puoli tuntia) ja tuli viereeni nukkumaan.
Kadehdin kyllä siskoni unenlahjoja. Ajoittain keskustelumme oli aika kovaäänistä, eikä siskoni herännyt kertaakaan. Itse olen herkkäuninen, vaikka nukun lääkeiden voimalla.
Nyt voi olla niin, että poikien illat saa vähäksi aikaa riittää. Tässä talossa on muutaman kerran todettu tyhjentävästi: äkänänen ämmä on äkänen ämmä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti