Kävimme eilen äitini luona maalla. Ensisijainen tarkoitus oli etsiä minun vanhoja vaatteita ja tavaroita kirpputorille, josta varasimme pöydän ensikuun puoleen väliin. Löytyihän sieltä kaikkea omaa ja myös siskon vaatteita. Muutaman tunnin aikana kerittiin myös juoda kahvit ja syödä makkarakeitot.
Äidilläni on maalla kaksi koiraa, collie uros ja sekarotuinen narttu. Minä pelastin kaveriltani tuon sekarotuisen. Olen erittäin eläinrakas ja jos ottaisin aina eläimen jonka joku on viemässä piikille tms. niin talossani ei olisi tilaa liikkua. (Kaksi omista kissoistani on muuten pelastettuja).
Tuo sekarotuinen narttu on hyvin äkäinen tapaus vieraita kohtaan. Se juontaa juurensa kesään n. 2-3vuoden päähän, jolloin naapurin ukko kännissä kiusasi koiraa, yritti ajaa pyörällä kohti jne. Sen jälkeen on ollut pakko pitää koira ulkona kiinni, sillä irti ollessaan hyökkää ohikulkijaan kiinni. Näin on muutaman kerran käynyt. Mitään vakavaa ei kenellekään ole käynyt ja olen erittäin onnellinen, että koira on vielä elossa.
Olisin halukas ottamaan koiran meille kokeeksi. Ensimmäisellä kerralla se näykkäsi miestäni, mutta on nyt jo alkanut tottua häneen. Ongelma vaan on kissojen lisäksi se, että koira haukkuu ja se haukkuu paljon. Paras vahtikoira ikinä, mutta muuten keskustan pintaan ehkä huono valinta. Haukkuu nimittäin aina kun joku menee ohi tai jos rapusta kuuluu ääniä jne.
Mutta rakas pieni pallero ja ikävä on kun ei näe tarpeeksi usein.
Tämä päivä on mennyt "koomassa." Nukuin täysin ilman lääkkeitä ensimmäisen kerran varmaan kuukauteen tai kahteen! Erittäin positiivinen ja yllättävä asia. Mies heräsi kuudelta ja oli mennyt katsomaan sarjoja koneeltaan. Minä heräsin yhdeksältä ja mies kuorsasi sohvalla, tietokone auki ja tv-sarja pyörimässä :D Noin on käynyt hyvin usein.
Keittelin hiemat omaperäiset aamukahvit, sillä huomasin että kahvinpuruja oli jäljellä 1 ½ mitallista. Käytin edellistä suodatinpussia ja vanhojen purujen sekaan heitin uudet, ja kaadoin eiliset kahvin jämät vesisäiliöön sekä uutta lisäksi. Ei mitenkään parasta juomaani kahvia, mutta kyllä sitä hädässä joi, eikä edes ällöttänyt :D
Kahvin kanssa katsoin puoli tuotantokautta American dad- sarjaa, johon olen jäänyt koukkuun.
Herättelin miehen yhden aikoihin sohvalta ja hän sanoi, että menee sänkyyn katsomaan sarjoja. Eli siis nukkumaan, minkä kielsin. Avasin hänen koneensa ja katsoin sähköpostini, johon hän kommentoi: älä ole minun koneella kun sotket sen. Ja sotkeminen on siis sitä, että lisään sinne kirjanmerkkejä!
Seuraava kysymys: mikset ole omalla koneella? Lätkäisen miehen koneen kannen kiinni, nousin äkäisenä ylös, potkin miehen pois sohvalta ja avasin oman koneeni.
Mies ei sanonut sanaakaan, katsoi hieman hämmentyneenä ja poistui koneensa kanssa makuuhuoneeseen.
Otin sitten yhden hänen tramalinsa, ärsytykseen. Tramal on siis kohtuullisen vahva kipulääke jolla on unettava vaikutus. Meni puolisen tuntia niin nukahdin sohvalle ja heräsin puoli kuuden maissa,jolloin lähdimme melkein suoraan kauppaan.
Nyt on miehellä vissiin masennuskausi aluillaan. Ainaki äsken kuului kommentteja tyyliin: paljon minusta on sinulle hyötyä täällä ja muuta.. Ensimmäisellä kerralla syytin itseäni kun jutut oli sitä luokkaa, etten halua herätä enää ikinä. Itkin ja paiskoin ovia.
Selvittyään pahimman yli mies selitti, että kaksisuuntainen mielialahäiriö on juuri sellainen, eikä masennus ole missään nimessä minun syytä. Kieltämättä tunsin itseni silloin todella surkeaksi ja avuttomaksi.
16.4.2012
Kiukkuun ei paljoa tarvita!
Tänään, tarkalleen ottaen pari minuuttia sitten, siihen riitti sanat: onko sinun pakko laittaa kirjanmerkkejä minun koneelle?
Vastaus: on, jos käytän sitä ja haluan muistaa hyvät sivustot. Mutta en perkele vie käytä tästä lähtien kuin omaa konettani!!
Päivä meni hienosti noin klo 14 asti. Myöhästyin koulusta pari tuntia kun laittauduin innolla ja katselin itseäni peilistä vähän väliä :) Yleensä kihlattu ei erityisemmin kehu arkityyliäni, mutta aamulla kommentti oli: kylläpä sinä näytät hyvältä. Myönnettäköön, että olin laittanut pakkelia ehkä tavallista enemmän ja tukkakin oli erilailla.
Sitten siihen, miks kaikki meni vituiksi klo 14.
Minulla oli näytön arviointi kahden opettajan kanssa. Heillä oli vielä keskustelut/väittelyt meneillään kun saavuin huoneeseen. Yrittäjyyttä opetti minulle kaksi opettajaa: nuori ja komea mies, sekä vanha harppu. Arviointi kohtia oli 4, joista annoin itse itselleni 1, 3, 2 ja 2 (asteikko siis 1-3). Harppu oli äänessä melkein koko ajan ja totesi, etten missään nimessä saa kolmosta tuosta kohdasta. Heidän rivinsä oli 1, 2, 1 ja 2. Kokonaisarvosana oli kuitenkin 2, johon olin tyytyväinen.
Tuohon näyttöön kuului siis disco ala-asteelaisille, joka oli ryhmänäyttö ja sitten liiketoimintasuunnitelma(wordilla n.8 sivua ja 2 power point- esitystä). Joka nuoren opettajan mukaan oli todella hyvin tehty.
Minulle olisi riittänyt tuo, mutta harppu vaan jauhoi ja jauhoi, minut minulla ei ole ryhmätyötaitoja, on paljon poissaoloja ja en palauta tehtäviä ajallaan ja plaa plaa saatana. HEI HALOO! Paniikkihäiriö ja keskenmeno osana yrittäjyyden kurssia, josta koko opettajakunta on ollut tietoisia!
Yrittäjyyden kurssista sain sitten arvosanan 1. 10 opintoviikkoa ja minä saan arvosanaksi 1. Suoraan sanottuna aivan vitun hienoa!
Kotiin tullessa olin äkäinen ja masentunut, eikä kihlatun läheisyyskään lieventänyt oloa. Pari tuntia myöhemmin olo alkoi jo korjaantua, onneksi. Minkäs niille arvosanoille enää voi..
Illan olen yrittänyt kasata itselleni Oriflame-tiimiä ja kaksi edustajaa on nyt kasassa, mutta lisää tarvitaan. Levittäkää siis sanaa :) Minulta saa kysyä mitä vain asiaan liittyvää jos kiinnostaa.
Vastaus: on, jos käytän sitä ja haluan muistaa hyvät sivustot. Mutta en perkele vie käytä tästä lähtien kuin omaa konettani!!
Päivä meni hienosti noin klo 14 asti. Myöhästyin koulusta pari tuntia kun laittauduin innolla ja katselin itseäni peilistä vähän väliä :) Yleensä kihlattu ei erityisemmin kehu arkityyliäni, mutta aamulla kommentti oli: kylläpä sinä näytät hyvältä. Myönnettäköön, että olin laittanut pakkelia ehkä tavallista enemmän ja tukkakin oli erilailla.
Sitten siihen, miks kaikki meni vituiksi klo 14.
Minulla oli näytön arviointi kahden opettajan kanssa. Heillä oli vielä keskustelut/väittelyt meneillään kun saavuin huoneeseen. Yrittäjyyttä opetti minulle kaksi opettajaa: nuori ja komea mies, sekä vanha harppu. Arviointi kohtia oli 4, joista annoin itse itselleni 1, 3, 2 ja 2 (asteikko siis 1-3). Harppu oli äänessä melkein koko ajan ja totesi, etten missään nimessä saa kolmosta tuosta kohdasta. Heidän rivinsä oli 1, 2, 1 ja 2. Kokonaisarvosana oli kuitenkin 2, johon olin tyytyväinen.
Tuohon näyttöön kuului siis disco ala-asteelaisille, joka oli ryhmänäyttö ja sitten liiketoimintasuunnitelma(wordilla n.8 sivua ja 2 power point- esitystä). Joka nuoren opettajan mukaan oli todella hyvin tehty.
Minulle olisi riittänyt tuo, mutta harppu vaan jauhoi ja jauhoi, minut minulla ei ole ryhmätyötaitoja, on paljon poissaoloja ja en palauta tehtäviä ajallaan ja plaa plaa saatana. HEI HALOO! Paniikkihäiriö ja keskenmeno osana yrittäjyyden kurssia, josta koko opettajakunta on ollut tietoisia!
Yrittäjyyden kurssista sain sitten arvosanan 1. 10 opintoviikkoa ja minä saan arvosanaksi 1. Suoraan sanottuna aivan vitun hienoa!
Kotiin tullessa olin äkäinen ja masentunut, eikä kihlatun läheisyyskään lieventänyt oloa. Pari tuntia myöhemmin olo alkoi jo korjaantua, onneksi. Minkäs niille arvosanoille enää voi..
Illan olen yrittänyt kasata itselleni Oriflame-tiimiä ja kaksi edustajaa on nyt kasassa, mutta lisää tarvitaan. Levittäkää siis sanaa :) Minulta saa kysyä mitä vain asiaan liittyvää jos kiinnostaa.
8.4.2012
Äkäinen kihlattu klo 04.05
Torstait eivät ole hyviä päiviä, olen oppinut sen kahdesta kuluneesta viikosta.
Edellisenä torstaina odottelin miestäni turhaan kotiin poikien illasta sillä aamulla selvisi, että hän oli viettänyt yönsä putkassa. Hän sattui olemaan paikalla, kun poliisit tekivät kotietsinnän hänen kaverinsa kotiin ja samalla miehenikin lähti sinivuokkojen matkaan.
Seuraavan viikon torstaina, eli kiirastorstaina pikkusiskoni tuli ilmoittamatta yökylään. Hän on aika ujo mieheni seurassa, joten annoin miehelle luvan lähteä viettämään poikien iltaa, vaikkakin hieman vastentahtoisesti (muistaen edellisen reissun).
Katsoimme siskoni kanssa piirrettyjä ja söimme suklaata. Nukkumaan kävimme hieman ennen puolta yötä. Otin pari pamia ja melatoniinia, varmuuden vuoksi.
Heräsin n. puoli kolme yöllä siihen, kun kihlattu tuli hakemaan täytettä taskumattiinsa ja ilmoitti lähtevänsä baariin poikien kanssa. Mumisin väsyneenä jotan ja jatkoin uniani. Klo 04 ovelta kuului äänekästä koputusta.
Purin hammasta, heitin peiton syrjään ja pomppasin äkäisenä ovelle. Kukapa muukaan, kuin armas mieheni sikahumalassa. "Anteeksi kulta, avaimet jäi varmaan baariin. Tulin hakemaan juomista, mennään poikien kanssa jatkoille kellariin."
JATKOILLE?!! Mies pysyi juuri ja juuri pystyssä ja minä olin äkäinen kuin ampiainen. Hän soperteli aikansa anteeksipyyntöjä millon mistäkin, eikä minua juuri sillä hetkellä kiinnostanut kuunnella. Ja sattuipa niin, että ne perkeleen avaimet olivat keittiönpöydällä!
Mies avautui minulle asioista mistä ei ollut selvinpäin puhunut. Se oli sen reissun ainut hyvä puoli. Kysyin sitten, että eikös sinun pitänyt mennä niille jatkoille. Hän totesi, että tuskin ne pojat siellä enää on(juttelimme noin puoli tuntia) ja tuli viereeni nukkumaan.
Kadehdin kyllä siskoni unenlahjoja. Ajoittain keskustelumme oli aika kovaäänistä, eikä siskoni herännyt kertaakaan. Itse olen herkkäuninen, vaikka nukun lääkeiden voimalla.
Nyt voi olla niin, että poikien illat saa vähäksi aikaa riittää. Tässä talossa on muutaman kerran todettu tyhjentävästi: äkänänen ämmä on äkänen ämmä. ;)
Edellisenä torstaina odottelin miestäni turhaan kotiin poikien illasta sillä aamulla selvisi, että hän oli viettänyt yönsä putkassa. Hän sattui olemaan paikalla, kun poliisit tekivät kotietsinnän hänen kaverinsa kotiin ja samalla miehenikin lähti sinivuokkojen matkaan.
Seuraavan viikon torstaina, eli kiirastorstaina pikkusiskoni tuli ilmoittamatta yökylään. Hän on aika ujo mieheni seurassa, joten annoin miehelle luvan lähteä viettämään poikien iltaa, vaikkakin hieman vastentahtoisesti (muistaen edellisen reissun).
Katsoimme siskoni kanssa piirrettyjä ja söimme suklaata. Nukkumaan kävimme hieman ennen puolta yötä. Otin pari pamia ja melatoniinia, varmuuden vuoksi.
Heräsin n. puoli kolme yöllä siihen, kun kihlattu tuli hakemaan täytettä taskumattiinsa ja ilmoitti lähtevänsä baariin poikien kanssa. Mumisin väsyneenä jotan ja jatkoin uniani. Klo 04 ovelta kuului äänekästä koputusta.
Purin hammasta, heitin peiton syrjään ja pomppasin äkäisenä ovelle. Kukapa muukaan, kuin armas mieheni sikahumalassa. "Anteeksi kulta, avaimet jäi varmaan baariin. Tulin hakemaan juomista, mennään poikien kanssa jatkoille kellariin."
JATKOILLE?!! Mies pysyi juuri ja juuri pystyssä ja minä olin äkäinen kuin ampiainen. Hän soperteli aikansa anteeksipyyntöjä millon mistäkin, eikä minua juuri sillä hetkellä kiinnostanut kuunnella. Ja sattuipa niin, että ne perkeleen avaimet olivat keittiönpöydällä!
Mies avautui minulle asioista mistä ei ollut selvinpäin puhunut. Se oli sen reissun ainut hyvä puoli. Kysyin sitten, että eikös sinun pitänyt mennä niille jatkoille. Hän totesi, että tuskin ne pojat siellä enää on(juttelimme noin puoli tuntia) ja tuli viereeni nukkumaan.
Kadehdin kyllä siskoni unenlahjoja. Ajoittain keskustelumme oli aika kovaäänistä, eikä siskoni herännyt kertaakaan. Itse olen herkkäuninen, vaikka nukun lääkeiden voimalla.
Nyt voi olla niin, että poikien illat saa vähäksi aikaa riittää. Tässä talossa on muutaman kerran todettu tyhjentävästi: äkänänen ämmä on äkänen ämmä. ;)
28.3.2012
Häät!!
Olemme seurustelleet mieheni kanssa hieman yli puoli vuotta. Kihloihin menimme noin kuuden viikon seurustelun jälkeen, kun minä kosin häntä romanttisen aterian päätteeksi. Olimme kyllä keskustelleet asiasta jo aiemmin, mutta miehelle tuli kyllä yllätyksenä että minä kosin ja niinkin äkkiä.
Hääpäivän ja häiden suunnittelun aloitimme(aloitin) melkein heti kihlautumisen jälkeen. Emme mitenkään meinanneet löytää sopivaa paikkaa hääjuhlalle, ne olivat joko liian pieniä tai liian suuria, tai liian kalliita. Eilen mies suostui, että menisimme naimisiin Lappeenrannassa, jonne olemme kesällä muuttamassa. Samana iltana löytyi unelmapaikka!
Kyseessä on Korvenkylän työväentalo. Siellä on tilaa 150 hengelle, eli meidän max 60 ihmisen porukassa ei tule ainakaan ahdasta. Vkl-vuokrakin oli vain 200€ ja koristelemaan pääsee jo torstai-iltana(häät ovat lauantaina).
Laitoin juuri äsken viestiä vastaavalle henkilölle, että varaamme paikan mielellämme.
Entinen koulukaverini on menossa naimisiin ennen minua, tämän vuoden elokuussa, ja hänen kauttaan sain vinkin, että Ebaysta kannattaa katsella häätuotteita. Vietin kyseisellä sivustolla koko eilisen illan ja tämän aamun. Ihanan paljon häätavaraa koristeista kukkiin ja pöytäliinoista ilmapalloihin!
Häidemme teema tai värimaailma tulee olemaan musta-valkoinen. Se tulee näkymään koristelun lisäksi myös hääpuvussani, kaasojen mekoissa ja oikeastaan kaikessa mahdollisessa. Löysin Ebaysta mustia ja valkoisia tekoruusuja ja ajattelin, että ne voisivat olla kivat pöytäkoristeet. Lisäksi ajattelin pieniä led-kynttilöitä, oikeat voisivat olla ainakin loppuillasta suuri riski.
Häissämme nuorekkuus ja modernit ratkaisut tulevat yhdistymään meidän molempien karjalaisiin sukujuuriin esimerkiksi ruokapöydässä. Tarjolla on perinteistä karjalanpaistia sekä lohta ja ei ehkä niin perinteisiä vuokaleivoksia(cupcakes).
Hääleikkien kohdalla suoritamme myös karsintaa aika reippaalla kädellä. En esimerkiksi halua heittää morsiuskimppua, vaan haluan pitää sen muistona.
Jatkossa blogi tulee luultavasti sisältämään jossain määrin häähehkutusta! :D
Hääpäivän ja häiden suunnittelun aloitimme(aloitin) melkein heti kihlautumisen jälkeen. Emme mitenkään meinanneet löytää sopivaa paikkaa hääjuhlalle, ne olivat joko liian pieniä tai liian suuria, tai liian kalliita. Eilen mies suostui, että menisimme naimisiin Lappeenrannassa, jonne olemme kesällä muuttamassa. Samana iltana löytyi unelmapaikka!
Kyseessä on Korvenkylän työväentalo. Siellä on tilaa 150 hengelle, eli meidän max 60 ihmisen porukassa ei tule ainakaan ahdasta. Vkl-vuokrakin oli vain 200€ ja koristelemaan pääsee jo torstai-iltana(häät ovat lauantaina).
Laitoin juuri äsken viestiä vastaavalle henkilölle, että varaamme paikan mielellämme.
Entinen koulukaverini on menossa naimisiin ennen minua, tämän vuoden elokuussa, ja hänen kauttaan sain vinkin, että Ebaysta kannattaa katsella häätuotteita. Vietin kyseisellä sivustolla koko eilisen illan ja tämän aamun. Ihanan paljon häätavaraa koristeista kukkiin ja pöytäliinoista ilmapalloihin!
Häidemme teema tai värimaailma tulee olemaan musta-valkoinen. Se tulee näkymään koristelun lisäksi myös hääpuvussani, kaasojen mekoissa ja oikeastaan kaikessa mahdollisessa. Löysin Ebaysta mustia ja valkoisia tekoruusuja ja ajattelin, että ne voisivat olla kivat pöytäkoristeet. Lisäksi ajattelin pieniä led-kynttilöitä, oikeat voisivat olla ainakin loppuillasta suuri riski.
Häissämme nuorekkuus ja modernit ratkaisut tulevat yhdistymään meidän molempien karjalaisiin sukujuuriin esimerkiksi ruokapöydässä. Tarjolla on perinteistä karjalanpaistia sekä lohta ja ei ehkä niin perinteisiä vuokaleivoksia(cupcakes).
Hääleikkien kohdalla suoritamme myös karsintaa aika reippaalla kädellä. En esimerkiksi halua heittää morsiuskimppua, vaan haluan pitää sen muistona.
Jatkossa blogi tulee luultavasti sisältämään jossain määrin häähehkutusta! :D
21.3.2012
Tunteiden vuoristorataa
Olen aina ollut herkkä ihminen. Joku voisi sanoa jopa yliherkäksi. Olen myös tunnettu siitä, että en osaa piilottaa tunteitani, ne näkyvät kasvoiltani varsin selvästi. Ainakin jos tunne on vitutus tai suru. En esimerkiksi osaa kontroilloida itkuani lainkaan.
Eilinen oli ihmeellinen päivä. Olin jälleen kerran ahdistunut ja poissa koulusta. Vietin koko päivän/illan sohvalla alusvaatteisillani ja peiton alla, mies viereisellä sohvalla. Emme juurikaan puhuneet, koska olin loukkaantunut hänelle.
Tunsin oloni masentuneeksi ja väsyneeksi.
Illalla mieheni kysyi huolestuneella äänensävyllä, että mikä minua vaivaa. Vastasin, ettei mikään. Hän toisti kysymyksen vielä pari kertaa, koska ei ilmeisesti uskonut minua. Joka kerta vastasin kuitenkin samalla tavalla, kyynelten pikku hiljaa ilmestyessä silmiin.
Sängyssä keskustelimme suhteestamme ja koulunkäynnistä ja vuoron perään itkin ilosta, kun mies esimerkiksi kertoi rakastavansa minua ja ettei vaihtaisi minua toiseen mistään hinnasta. Tai itkin, kun mies pyysi anteeksi, että oli painostanut minua koulun suhteen. En taaskaan osannut kontrolloida itseäni. Käsittämätöntä!
Enkä ollenkaan tiedä mikä aika kuukaudesta on meneillään! :D
Tänään on ollu pirteämpi päivä. Nousin puoli kymmenen aikaan keittämään kahvia ja ruokkimaan kissat. Kaikki aamuni alkavat niin. Mies oli valvonut jälleen puoli yötä, koska ei lääkkeiden puutteen takia saanut unta.
Mies teki lounasta, jonka jälkeen nukahti sohvalle. Minä puolestani olen katsonut Muumilaakson Tarinoita puolipäivää :)
Kissani ovat siitä ihmeellisiä, että virtsaavat välillä minne sattuu. Joskus silloin kun hiekka on juuri vaihettu tai vaikka hiekkaan olisi tehty useammat tarpeet, ne saattavat käydä laatikolla. Ostin jokin aika sitten eläinkaupasta puhdistusainetta, joka on tarkoitettu juuri kissojen virtsatahrojen puhdistamiseen. Kissojen ei pitäisi enää sen käsittelyn jälkeen haistaa vanhoja pissipaikkojaan.
Kuurasin siis ei sallitut pissipaikat aineella, vihdoinkin. Ainakin toistaiseksi se on toiminut, eikä ole vahinkoja sattunut.
Ei siis kovin aktiivinen päivä. Tänäänkään.
Eilinen oli ihmeellinen päivä. Olin jälleen kerran ahdistunut ja poissa koulusta. Vietin koko päivän/illan sohvalla alusvaatteisillani ja peiton alla, mies viereisellä sohvalla. Emme juurikaan puhuneet, koska olin loukkaantunut hänelle.
Tunsin oloni masentuneeksi ja väsyneeksi.
Illalla mieheni kysyi huolestuneella äänensävyllä, että mikä minua vaivaa. Vastasin, ettei mikään. Hän toisti kysymyksen vielä pari kertaa, koska ei ilmeisesti uskonut minua. Joka kerta vastasin kuitenkin samalla tavalla, kyynelten pikku hiljaa ilmestyessä silmiin.
Sängyssä keskustelimme suhteestamme ja koulunkäynnistä ja vuoron perään itkin ilosta, kun mies esimerkiksi kertoi rakastavansa minua ja ettei vaihtaisi minua toiseen mistään hinnasta. Tai itkin, kun mies pyysi anteeksi, että oli painostanut minua koulun suhteen. En taaskaan osannut kontrolloida itseäni. Käsittämätöntä!
Enkä ollenkaan tiedä mikä aika kuukaudesta on meneillään! :D
Tänään on ollu pirteämpi päivä. Nousin puoli kymmenen aikaan keittämään kahvia ja ruokkimaan kissat. Kaikki aamuni alkavat niin. Mies oli valvonut jälleen puoli yötä, koska ei lääkkeiden puutteen takia saanut unta.
Mies teki lounasta, jonka jälkeen nukahti sohvalle. Minä puolestani olen katsonut Muumilaakson Tarinoita puolipäivää :)
Kissani ovat siitä ihmeellisiä, että virtsaavat välillä minne sattuu. Joskus silloin kun hiekka on juuri vaihettu tai vaikka hiekkaan olisi tehty useammat tarpeet, ne saattavat käydä laatikolla. Ostin jokin aika sitten eläinkaupasta puhdistusainetta, joka on tarkoitettu juuri kissojen virtsatahrojen puhdistamiseen. Kissojen ei pitäisi enää sen käsittelyn jälkeen haistaa vanhoja pissipaikkojaan.
Kuurasin siis ei sallitut pissipaikat aineella, vihdoinkin. Ainakin toistaiseksi se on toiminut, eikä ole vahinkoja sattunut.
Ei siis kovin aktiivinen päivä. Tänäänkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)