Hyvää huomenta :)
Ilokseni voin todeta, että nukuin hyvin ja vieläpä ilman lääkkeitä. Olen yrittänyt aina silloin tällöin nukkua ns. luomuna ja joskus on onnistunut, mutta yleensä menee vain sängyssä pyörimiseksi. Varsinaisia unilääkkeitähän minulla ei ole, mutta psykiatri kehotti kokeilemaan vitosen pameja ja ne ovat suht hyvin toimineet. Välillä otan melatoniinia mieheltä ja muutaman kerran olen napannut tramalia(vaikka aluksi pelkäsin, että reagoi paniikkilääkityksen kanssa) ja imovanea. En siis tietenkään sekaisin.
Menin sänkyyn kymmenen jälkeen. Otin tietokoneen seurakseni ja katsoin siitä sarjoja. Rupesin nukkumaan joskus puolenyön aikoihin. Mies oli nukahtanut sohvalle jo puoli kymmeneltä(ihme kyllä ja ilman lääkkeitä hänkin.)
Nousin sängystä kymmenen aikaan ruokkimaan kissat ja keittämään kahvit- joka aamuinen rituaali. Vaa´alla käynti oli erittän iloinen yllätys. Pitkän jojoilun jälkeen paino on hitaalleen alkanut pudota. Vielä on matkaa ns. morsiuskuntoon, mutta tässä vaiheessa olen optimistinen. Pakko olla. :)
En varsinaisesti noudata mitään dieettiä. Yritän syödä enemmän proteiineja ja kuituja kuin aikaisemmin. Yleensä korvaan aamu- tai iltapalan Oriflamen maitoon tai veteen sekoitettavalla juomajauheella, joka siis toimii aterian korvikkeena, mutta siitä saa kaikki tarvittavat ravintoaineet. Olen mieltynyt mansikanmakuiseen shakeen :)
Täytyy myöntää, että toisinaan "sorrun" laksatiiveihin. Sitä ei kylläkään tapahdu usein, koska olen huomannut, että niiden kanssa leikkiminen ei varsinaisesti ole hauskaa puuhaa!
Ai niin! Ostin kissoille eilen ensimmäistä kertaa kissanminttunappeja. Tai se oli ensimmäinen kerta kun ostan mitään kissanminttuvalmisteita. Yhdelle ei kelvannu lainkaan, yksi yritti ahmia muiltakin ja loput söivät kiltisti vain omat nappinsa :) Muutaman kissan kohdalla huomasin, että leikkisyys kasvoi mutta oikeastaan muuta vaikutusta en huomannut.
3.5.2012
Häästressiahdistusvitutus!!
No niin, häihin on vuosi ja yksi päivä, joten on jälleen kerran hyvä aika riidellä budjetista. Olen häiden suhteen päättänyt lähes kaikesta, tosin olen kysynyt mieheni mielipidettäkin. Varsinkin paikan ja ruuan suhteen.
Kuten yleensä, minunkaan miestäni ei häähömpötys erityisemmin kiinnosta joten olen iloinen, että saan tehdä oman mieleni mukaan.
Olen käyttänyt häämuistio.fi sivuston budjettilaskuria, jolla on aika hyvin saanut määriteltyä kuinka paljon rahaa menee esim. ruokaan&juomaan, pukeutumiseen, ohjelmaan jne. Tuon sivuston laskurin mukaan häihimme uppoaa n. 3200€.
Olemme alkaneet jo säästää häihin ja kasassa on vähän alle 300€. Mieheni laski rahat tänään ja kysyi, että paljonkos olinkaan taas ajatellut häihin käyttäväni. Sanoin, et vähän päälle kolmetonnia. Mieheni oli sitä mieltä, että meille riittää vaatimattomampi ja edullisempi tilaisuus. Tonni olisi sopiva.
Kuten yleensä, minunkaan miestäni ei häähömpötys erityisemmin kiinnosta joten olen iloinen, että saan tehdä oman mieleni mukaan.
Olen käyttänyt häämuistio.fi sivuston budjettilaskuria, jolla on aika hyvin saanut määriteltyä kuinka paljon rahaa menee esim. ruokaan&juomaan, pukeutumiseen, ohjelmaan jne. Tuon sivuston laskurin mukaan häihimme uppoaa n. 3200€.
Olemme alkaneet jo säästää häihin ja kasassa on vähän alle 300€. Mieheni laski rahat tänään ja kysyi, että paljonkos olinkaan taas ajatellut häihin käyttäväni. Sanoin, et vähän päälle kolmetonnia. Mieheni oli sitä mieltä, että meille riittää vaatimattomampi ja edullisempi tilaisuus. Tonni olisi sopiva.
Mistä seuraa kysymys: mitä vittua se kuvitteli tonnilla saavansa?? Varsinki jos äitinsäkään ei voi edes osallistua leivonnaisten tekoon, että säästettäis kustannuksissa!
Mä olen laskenut tuohon kolmeen tonniin kaiken paitsi häämatkan ja hääauton.
Hääpaikan vuokra on jo 200€ ja puku(jos saan sen mitä oon katellu) 290. Mut varmaan mulle joku jätesäkki välttää. Sormukseen olin varannu 350, mut onhan niissä suklaamunissakin ihan kivoja sormuksia. Sitten lopuilla rahoilla ostetaan vieraille varmaan kahvit ja pullat, jotka tarjotaan kertakäyttöastioista. Musiikkia kuunnellaan Youtubesta. Kiitos ja hyvää yötä.
Sain kyllä anteeksipyynnön, ennenkun mies lähti ulos kaveriaan tapaamaan. Mutta ahdistaa ja paljon.
Kun mä menen naimisiin niin haluan, että niistä tulee hienot ja ikimuistoiset juhlat kaikille. Enkä mä sinne mitään tanssivia elefantteja ole suunnitellu! Ihan perusjutut vaan.
21.4.2012
Viikonlopun tunnelmia, olenko mä aina äkäinen??
Kävimme eilen äitini luona maalla. Ensisijainen tarkoitus oli etsiä minun vanhoja vaatteita ja tavaroita kirpputorille, josta varasimme pöydän ensikuun puoleen väliin. Löytyihän sieltä kaikkea omaa ja myös siskon vaatteita. Muutaman tunnin aikana kerittiin myös juoda kahvit ja syödä makkarakeitot.
Äidilläni on maalla kaksi koiraa, collie uros ja sekarotuinen narttu. Minä pelastin kaveriltani tuon sekarotuisen. Olen erittäin eläinrakas ja jos ottaisin aina eläimen jonka joku on viemässä piikille tms. niin talossani ei olisi tilaa liikkua. (Kaksi omista kissoistani on muuten pelastettuja).
Tuo sekarotuinen narttu on hyvin äkäinen tapaus vieraita kohtaan. Se juontaa juurensa kesään n. 2-3vuoden päähän, jolloin naapurin ukko kännissä kiusasi koiraa, yritti ajaa pyörällä kohti jne. Sen jälkeen on ollut pakko pitää koira ulkona kiinni, sillä irti ollessaan hyökkää ohikulkijaan kiinni. Näin on muutaman kerran käynyt. Mitään vakavaa ei kenellekään ole käynyt ja olen erittäin onnellinen, että koira on vielä elossa.
Olisin halukas ottamaan koiran meille kokeeksi. Ensimmäisellä kerralla se näykkäsi miestäni, mutta on nyt jo alkanut tottua häneen. Ongelma vaan on kissojen lisäksi se, että koira haukkuu ja se haukkuu paljon. Paras vahtikoira ikinä, mutta muuten keskustan pintaan ehkä huono valinta. Haukkuu nimittäin aina kun joku menee ohi tai jos rapusta kuuluu ääniä jne.
Mutta rakas pieni pallero ja ikävä on kun ei näe tarpeeksi usein.
Tämä päivä on mennyt "koomassa." Nukuin täysin ilman lääkkeitä ensimmäisen kerran varmaan kuukauteen tai kahteen! Erittäin positiivinen ja yllättävä asia. Mies heräsi kuudelta ja oli mennyt katsomaan sarjoja koneeltaan. Minä heräsin yhdeksältä ja mies kuorsasi sohvalla, tietokone auki ja tv-sarja pyörimässä :D Noin on käynyt hyvin usein.
Keittelin hiemat omaperäiset aamukahvit, sillä huomasin että kahvinpuruja oli jäljellä 1 ½ mitallista. Käytin edellistä suodatinpussia ja vanhojen purujen sekaan heitin uudet, ja kaadoin eiliset kahvin jämät vesisäiliöön sekä uutta lisäksi. Ei mitenkään parasta juomaani kahvia, mutta kyllä sitä hädässä joi, eikä edes ällöttänyt :D
Kahvin kanssa katsoin puoli tuotantokautta American dad- sarjaa, johon olen jäänyt koukkuun.
Herättelin miehen yhden aikoihin sohvalta ja hän sanoi, että menee sänkyyn katsomaan sarjoja. Eli siis nukkumaan, minkä kielsin. Avasin hänen koneensa ja katsoin sähköpostini, johon hän kommentoi: älä ole minun koneella kun sotket sen. Ja sotkeminen on siis sitä, että lisään sinne kirjanmerkkejä!
Seuraava kysymys: mikset ole omalla koneella? Lätkäisen miehen koneen kannen kiinni, nousin äkäisenä ylös, potkin miehen pois sohvalta ja avasin oman koneeni.
Mies ei sanonut sanaakaan, katsoi hieman hämmentyneenä ja poistui koneensa kanssa makuuhuoneeseen.
Otin sitten yhden hänen tramalinsa, ärsytykseen. Tramal on siis kohtuullisen vahva kipulääke jolla on unettava vaikutus. Meni puolisen tuntia niin nukahdin sohvalle ja heräsin puoli kuuden maissa,jolloin lähdimme melkein suoraan kauppaan.
Nyt on miehellä vissiin masennuskausi aluillaan. Ainaki äsken kuului kommentteja tyyliin: paljon minusta on sinulle hyötyä täällä ja muuta.. Ensimmäisellä kerralla syytin itseäni kun jutut oli sitä luokkaa, etten halua herätä enää ikinä. Itkin ja paiskoin ovia.
Selvittyään pahimman yli mies selitti, että kaksisuuntainen mielialahäiriö on juuri sellainen, eikä masennus ole missään nimessä minun syytä. Kieltämättä tunsin itseni silloin todella surkeaksi ja avuttomaksi.
Äidilläni on maalla kaksi koiraa, collie uros ja sekarotuinen narttu. Minä pelastin kaveriltani tuon sekarotuisen. Olen erittäin eläinrakas ja jos ottaisin aina eläimen jonka joku on viemässä piikille tms. niin talossani ei olisi tilaa liikkua. (Kaksi omista kissoistani on muuten pelastettuja).
Tuo sekarotuinen narttu on hyvin äkäinen tapaus vieraita kohtaan. Se juontaa juurensa kesään n. 2-3vuoden päähän, jolloin naapurin ukko kännissä kiusasi koiraa, yritti ajaa pyörällä kohti jne. Sen jälkeen on ollut pakko pitää koira ulkona kiinni, sillä irti ollessaan hyökkää ohikulkijaan kiinni. Näin on muutaman kerran käynyt. Mitään vakavaa ei kenellekään ole käynyt ja olen erittäin onnellinen, että koira on vielä elossa.
Olisin halukas ottamaan koiran meille kokeeksi. Ensimmäisellä kerralla se näykkäsi miestäni, mutta on nyt jo alkanut tottua häneen. Ongelma vaan on kissojen lisäksi se, että koira haukkuu ja se haukkuu paljon. Paras vahtikoira ikinä, mutta muuten keskustan pintaan ehkä huono valinta. Haukkuu nimittäin aina kun joku menee ohi tai jos rapusta kuuluu ääniä jne.
Mutta rakas pieni pallero ja ikävä on kun ei näe tarpeeksi usein.
Tämä päivä on mennyt "koomassa." Nukuin täysin ilman lääkkeitä ensimmäisen kerran varmaan kuukauteen tai kahteen! Erittäin positiivinen ja yllättävä asia. Mies heräsi kuudelta ja oli mennyt katsomaan sarjoja koneeltaan. Minä heräsin yhdeksältä ja mies kuorsasi sohvalla, tietokone auki ja tv-sarja pyörimässä :D Noin on käynyt hyvin usein.
Keittelin hiemat omaperäiset aamukahvit, sillä huomasin että kahvinpuruja oli jäljellä 1 ½ mitallista. Käytin edellistä suodatinpussia ja vanhojen purujen sekaan heitin uudet, ja kaadoin eiliset kahvin jämät vesisäiliöön sekä uutta lisäksi. Ei mitenkään parasta juomaani kahvia, mutta kyllä sitä hädässä joi, eikä edes ällöttänyt :D
Kahvin kanssa katsoin puoli tuotantokautta American dad- sarjaa, johon olen jäänyt koukkuun.
Herättelin miehen yhden aikoihin sohvalta ja hän sanoi, että menee sänkyyn katsomaan sarjoja. Eli siis nukkumaan, minkä kielsin. Avasin hänen koneensa ja katsoin sähköpostini, johon hän kommentoi: älä ole minun koneella kun sotket sen. Ja sotkeminen on siis sitä, että lisään sinne kirjanmerkkejä!
Seuraava kysymys: mikset ole omalla koneella? Lätkäisen miehen koneen kannen kiinni, nousin äkäisenä ylös, potkin miehen pois sohvalta ja avasin oman koneeni.
Mies ei sanonut sanaakaan, katsoi hieman hämmentyneenä ja poistui koneensa kanssa makuuhuoneeseen.
Otin sitten yhden hänen tramalinsa, ärsytykseen. Tramal on siis kohtuullisen vahva kipulääke jolla on unettava vaikutus. Meni puolisen tuntia niin nukahdin sohvalle ja heräsin puoli kuuden maissa,jolloin lähdimme melkein suoraan kauppaan.
Nyt on miehellä vissiin masennuskausi aluillaan. Ainaki äsken kuului kommentteja tyyliin: paljon minusta on sinulle hyötyä täällä ja muuta.. Ensimmäisellä kerralla syytin itseäni kun jutut oli sitä luokkaa, etten halua herätä enää ikinä. Itkin ja paiskoin ovia.
Selvittyään pahimman yli mies selitti, että kaksisuuntainen mielialahäiriö on juuri sellainen, eikä masennus ole missään nimessä minun syytä. Kieltämättä tunsin itseni silloin todella surkeaksi ja avuttomaksi.
16.4.2012
Kiukkuun ei paljoa tarvita!
Tänään, tarkalleen ottaen pari minuuttia sitten, siihen riitti sanat: onko sinun pakko laittaa kirjanmerkkejä minun koneelle?
Vastaus: on, jos käytän sitä ja haluan muistaa hyvät sivustot. Mutta en perkele vie käytä tästä lähtien kuin omaa konettani!!
Päivä meni hienosti noin klo 14 asti. Myöhästyin koulusta pari tuntia kun laittauduin innolla ja katselin itseäni peilistä vähän väliä :) Yleensä kihlattu ei erityisemmin kehu arkityyliäni, mutta aamulla kommentti oli: kylläpä sinä näytät hyvältä. Myönnettäköön, että olin laittanut pakkelia ehkä tavallista enemmän ja tukkakin oli erilailla.
Sitten siihen, miks kaikki meni vituiksi klo 14.
Minulla oli näytön arviointi kahden opettajan kanssa. Heillä oli vielä keskustelut/väittelyt meneillään kun saavuin huoneeseen. Yrittäjyyttä opetti minulle kaksi opettajaa: nuori ja komea mies, sekä vanha harppu. Arviointi kohtia oli 4, joista annoin itse itselleni 1, 3, 2 ja 2 (asteikko siis 1-3). Harppu oli äänessä melkein koko ajan ja totesi, etten missään nimessä saa kolmosta tuosta kohdasta. Heidän rivinsä oli 1, 2, 1 ja 2. Kokonaisarvosana oli kuitenkin 2, johon olin tyytyväinen.
Tuohon näyttöön kuului siis disco ala-asteelaisille, joka oli ryhmänäyttö ja sitten liiketoimintasuunnitelma(wordilla n.8 sivua ja 2 power point- esitystä). Joka nuoren opettajan mukaan oli todella hyvin tehty.
Minulle olisi riittänyt tuo, mutta harppu vaan jauhoi ja jauhoi, minut minulla ei ole ryhmätyötaitoja, on paljon poissaoloja ja en palauta tehtäviä ajallaan ja plaa plaa saatana. HEI HALOO! Paniikkihäiriö ja keskenmeno osana yrittäjyyden kurssia, josta koko opettajakunta on ollut tietoisia!
Yrittäjyyden kurssista sain sitten arvosanan 1. 10 opintoviikkoa ja minä saan arvosanaksi 1. Suoraan sanottuna aivan vitun hienoa!
Kotiin tullessa olin äkäinen ja masentunut, eikä kihlatun läheisyyskään lieventänyt oloa. Pari tuntia myöhemmin olo alkoi jo korjaantua, onneksi. Minkäs niille arvosanoille enää voi..
Illan olen yrittänyt kasata itselleni Oriflame-tiimiä ja kaksi edustajaa on nyt kasassa, mutta lisää tarvitaan. Levittäkää siis sanaa :) Minulta saa kysyä mitä vain asiaan liittyvää jos kiinnostaa.
Vastaus: on, jos käytän sitä ja haluan muistaa hyvät sivustot. Mutta en perkele vie käytä tästä lähtien kuin omaa konettani!!
Päivä meni hienosti noin klo 14 asti. Myöhästyin koulusta pari tuntia kun laittauduin innolla ja katselin itseäni peilistä vähän väliä :) Yleensä kihlattu ei erityisemmin kehu arkityyliäni, mutta aamulla kommentti oli: kylläpä sinä näytät hyvältä. Myönnettäköön, että olin laittanut pakkelia ehkä tavallista enemmän ja tukkakin oli erilailla.
Sitten siihen, miks kaikki meni vituiksi klo 14.
Minulla oli näytön arviointi kahden opettajan kanssa. Heillä oli vielä keskustelut/väittelyt meneillään kun saavuin huoneeseen. Yrittäjyyttä opetti minulle kaksi opettajaa: nuori ja komea mies, sekä vanha harppu. Arviointi kohtia oli 4, joista annoin itse itselleni 1, 3, 2 ja 2 (asteikko siis 1-3). Harppu oli äänessä melkein koko ajan ja totesi, etten missään nimessä saa kolmosta tuosta kohdasta. Heidän rivinsä oli 1, 2, 1 ja 2. Kokonaisarvosana oli kuitenkin 2, johon olin tyytyväinen.
Tuohon näyttöön kuului siis disco ala-asteelaisille, joka oli ryhmänäyttö ja sitten liiketoimintasuunnitelma(wordilla n.8 sivua ja 2 power point- esitystä). Joka nuoren opettajan mukaan oli todella hyvin tehty.
Minulle olisi riittänyt tuo, mutta harppu vaan jauhoi ja jauhoi, minut minulla ei ole ryhmätyötaitoja, on paljon poissaoloja ja en palauta tehtäviä ajallaan ja plaa plaa saatana. HEI HALOO! Paniikkihäiriö ja keskenmeno osana yrittäjyyden kurssia, josta koko opettajakunta on ollut tietoisia!
Yrittäjyyden kurssista sain sitten arvosanan 1. 10 opintoviikkoa ja minä saan arvosanaksi 1. Suoraan sanottuna aivan vitun hienoa!
Kotiin tullessa olin äkäinen ja masentunut, eikä kihlatun läheisyyskään lieventänyt oloa. Pari tuntia myöhemmin olo alkoi jo korjaantua, onneksi. Minkäs niille arvosanoille enää voi..
Illan olen yrittänyt kasata itselleni Oriflame-tiimiä ja kaksi edustajaa on nyt kasassa, mutta lisää tarvitaan. Levittäkää siis sanaa :) Minulta saa kysyä mitä vain asiaan liittyvää jos kiinnostaa.
8.4.2012
Äkäinen kihlattu klo 04.05
Torstait eivät ole hyviä päiviä, olen oppinut sen kahdesta kuluneesta viikosta.
Edellisenä torstaina odottelin miestäni turhaan kotiin poikien illasta sillä aamulla selvisi, että hän oli viettänyt yönsä putkassa. Hän sattui olemaan paikalla, kun poliisit tekivät kotietsinnän hänen kaverinsa kotiin ja samalla miehenikin lähti sinivuokkojen matkaan.
Seuraavan viikon torstaina, eli kiirastorstaina pikkusiskoni tuli ilmoittamatta yökylään. Hän on aika ujo mieheni seurassa, joten annoin miehelle luvan lähteä viettämään poikien iltaa, vaikkakin hieman vastentahtoisesti (muistaen edellisen reissun).
Katsoimme siskoni kanssa piirrettyjä ja söimme suklaata. Nukkumaan kävimme hieman ennen puolta yötä. Otin pari pamia ja melatoniinia, varmuuden vuoksi.
Heräsin n. puoli kolme yöllä siihen, kun kihlattu tuli hakemaan täytettä taskumattiinsa ja ilmoitti lähtevänsä baariin poikien kanssa. Mumisin väsyneenä jotan ja jatkoin uniani. Klo 04 ovelta kuului äänekästä koputusta.
Purin hammasta, heitin peiton syrjään ja pomppasin äkäisenä ovelle. Kukapa muukaan, kuin armas mieheni sikahumalassa. "Anteeksi kulta, avaimet jäi varmaan baariin. Tulin hakemaan juomista, mennään poikien kanssa jatkoille kellariin."
JATKOILLE?!! Mies pysyi juuri ja juuri pystyssä ja minä olin äkäinen kuin ampiainen. Hän soperteli aikansa anteeksipyyntöjä millon mistäkin, eikä minua juuri sillä hetkellä kiinnostanut kuunnella. Ja sattuipa niin, että ne perkeleen avaimet olivat keittiönpöydällä!
Mies avautui minulle asioista mistä ei ollut selvinpäin puhunut. Se oli sen reissun ainut hyvä puoli. Kysyin sitten, että eikös sinun pitänyt mennä niille jatkoille. Hän totesi, että tuskin ne pojat siellä enää on(juttelimme noin puoli tuntia) ja tuli viereeni nukkumaan.
Kadehdin kyllä siskoni unenlahjoja. Ajoittain keskustelumme oli aika kovaäänistä, eikä siskoni herännyt kertaakaan. Itse olen herkkäuninen, vaikka nukun lääkeiden voimalla.
Nyt voi olla niin, että poikien illat saa vähäksi aikaa riittää. Tässä talossa on muutaman kerran todettu tyhjentävästi: äkänänen ämmä on äkänen ämmä. ;)
Edellisenä torstaina odottelin miestäni turhaan kotiin poikien illasta sillä aamulla selvisi, että hän oli viettänyt yönsä putkassa. Hän sattui olemaan paikalla, kun poliisit tekivät kotietsinnän hänen kaverinsa kotiin ja samalla miehenikin lähti sinivuokkojen matkaan.
Seuraavan viikon torstaina, eli kiirastorstaina pikkusiskoni tuli ilmoittamatta yökylään. Hän on aika ujo mieheni seurassa, joten annoin miehelle luvan lähteä viettämään poikien iltaa, vaikkakin hieman vastentahtoisesti (muistaen edellisen reissun).
Katsoimme siskoni kanssa piirrettyjä ja söimme suklaata. Nukkumaan kävimme hieman ennen puolta yötä. Otin pari pamia ja melatoniinia, varmuuden vuoksi.
Heräsin n. puoli kolme yöllä siihen, kun kihlattu tuli hakemaan täytettä taskumattiinsa ja ilmoitti lähtevänsä baariin poikien kanssa. Mumisin väsyneenä jotan ja jatkoin uniani. Klo 04 ovelta kuului äänekästä koputusta.
Purin hammasta, heitin peiton syrjään ja pomppasin äkäisenä ovelle. Kukapa muukaan, kuin armas mieheni sikahumalassa. "Anteeksi kulta, avaimet jäi varmaan baariin. Tulin hakemaan juomista, mennään poikien kanssa jatkoille kellariin."
JATKOILLE?!! Mies pysyi juuri ja juuri pystyssä ja minä olin äkäinen kuin ampiainen. Hän soperteli aikansa anteeksipyyntöjä millon mistäkin, eikä minua juuri sillä hetkellä kiinnostanut kuunnella. Ja sattuipa niin, että ne perkeleen avaimet olivat keittiönpöydällä!
Mies avautui minulle asioista mistä ei ollut selvinpäin puhunut. Se oli sen reissun ainut hyvä puoli. Kysyin sitten, että eikös sinun pitänyt mennä niille jatkoille. Hän totesi, että tuskin ne pojat siellä enää on(juttelimme noin puoli tuntia) ja tuli viereeni nukkumaan.
Kadehdin kyllä siskoni unenlahjoja. Ajoittain keskustelumme oli aika kovaäänistä, eikä siskoni herännyt kertaakaan. Itse olen herkkäuninen, vaikka nukun lääkeiden voimalla.
Nyt voi olla niin, että poikien illat saa vähäksi aikaa riittää. Tässä talossa on muutaman kerran todettu tyhjentävästi: äkänänen ämmä on äkänen ämmä. ;)
28.3.2012
Häät!!
Olemme seurustelleet mieheni kanssa hieman yli puoli vuotta. Kihloihin menimme noin kuuden viikon seurustelun jälkeen, kun minä kosin häntä romanttisen aterian päätteeksi. Olimme kyllä keskustelleet asiasta jo aiemmin, mutta miehelle tuli kyllä yllätyksenä että minä kosin ja niinkin äkkiä.
Hääpäivän ja häiden suunnittelun aloitimme(aloitin) melkein heti kihlautumisen jälkeen. Emme mitenkään meinanneet löytää sopivaa paikkaa hääjuhlalle, ne olivat joko liian pieniä tai liian suuria, tai liian kalliita. Eilen mies suostui, että menisimme naimisiin Lappeenrannassa, jonne olemme kesällä muuttamassa. Samana iltana löytyi unelmapaikka!
Kyseessä on Korvenkylän työväentalo. Siellä on tilaa 150 hengelle, eli meidän max 60 ihmisen porukassa ei tule ainakaan ahdasta. Vkl-vuokrakin oli vain 200€ ja koristelemaan pääsee jo torstai-iltana(häät ovat lauantaina).
Laitoin juuri äsken viestiä vastaavalle henkilölle, että varaamme paikan mielellämme.
Entinen koulukaverini on menossa naimisiin ennen minua, tämän vuoden elokuussa, ja hänen kauttaan sain vinkin, että Ebaysta kannattaa katsella häätuotteita. Vietin kyseisellä sivustolla koko eilisen illan ja tämän aamun. Ihanan paljon häätavaraa koristeista kukkiin ja pöytäliinoista ilmapalloihin!
Häidemme teema tai värimaailma tulee olemaan musta-valkoinen. Se tulee näkymään koristelun lisäksi myös hääpuvussani, kaasojen mekoissa ja oikeastaan kaikessa mahdollisessa. Löysin Ebaysta mustia ja valkoisia tekoruusuja ja ajattelin, että ne voisivat olla kivat pöytäkoristeet. Lisäksi ajattelin pieniä led-kynttilöitä, oikeat voisivat olla ainakin loppuillasta suuri riski.
Häissämme nuorekkuus ja modernit ratkaisut tulevat yhdistymään meidän molempien karjalaisiin sukujuuriin esimerkiksi ruokapöydässä. Tarjolla on perinteistä karjalanpaistia sekä lohta ja ei ehkä niin perinteisiä vuokaleivoksia(cupcakes).
Hääleikkien kohdalla suoritamme myös karsintaa aika reippaalla kädellä. En esimerkiksi halua heittää morsiuskimppua, vaan haluan pitää sen muistona.
Jatkossa blogi tulee luultavasti sisältämään jossain määrin häähehkutusta! :D
Hääpäivän ja häiden suunnittelun aloitimme(aloitin) melkein heti kihlautumisen jälkeen. Emme mitenkään meinanneet löytää sopivaa paikkaa hääjuhlalle, ne olivat joko liian pieniä tai liian suuria, tai liian kalliita. Eilen mies suostui, että menisimme naimisiin Lappeenrannassa, jonne olemme kesällä muuttamassa. Samana iltana löytyi unelmapaikka!
Kyseessä on Korvenkylän työväentalo. Siellä on tilaa 150 hengelle, eli meidän max 60 ihmisen porukassa ei tule ainakaan ahdasta. Vkl-vuokrakin oli vain 200€ ja koristelemaan pääsee jo torstai-iltana(häät ovat lauantaina).
Laitoin juuri äsken viestiä vastaavalle henkilölle, että varaamme paikan mielellämme.
Entinen koulukaverini on menossa naimisiin ennen minua, tämän vuoden elokuussa, ja hänen kauttaan sain vinkin, että Ebaysta kannattaa katsella häätuotteita. Vietin kyseisellä sivustolla koko eilisen illan ja tämän aamun. Ihanan paljon häätavaraa koristeista kukkiin ja pöytäliinoista ilmapalloihin!
Häidemme teema tai värimaailma tulee olemaan musta-valkoinen. Se tulee näkymään koristelun lisäksi myös hääpuvussani, kaasojen mekoissa ja oikeastaan kaikessa mahdollisessa. Löysin Ebaysta mustia ja valkoisia tekoruusuja ja ajattelin, että ne voisivat olla kivat pöytäkoristeet. Lisäksi ajattelin pieniä led-kynttilöitä, oikeat voisivat olla ainakin loppuillasta suuri riski.
Häissämme nuorekkuus ja modernit ratkaisut tulevat yhdistymään meidän molempien karjalaisiin sukujuuriin esimerkiksi ruokapöydässä. Tarjolla on perinteistä karjalanpaistia sekä lohta ja ei ehkä niin perinteisiä vuokaleivoksia(cupcakes).
Hääleikkien kohdalla suoritamme myös karsintaa aika reippaalla kädellä. En esimerkiksi halua heittää morsiuskimppua, vaan haluan pitää sen muistona.
Jatkossa blogi tulee luultavasti sisältämään jossain määrin häähehkutusta! :D
21.3.2012
Tunteiden vuoristorataa
Olen aina ollut herkkä ihminen. Joku voisi sanoa jopa yliherkäksi. Olen myös tunnettu siitä, että en osaa piilottaa tunteitani, ne näkyvät kasvoiltani varsin selvästi. Ainakin jos tunne on vitutus tai suru. En esimerkiksi osaa kontroilloida itkuani lainkaan.
Eilinen oli ihmeellinen päivä. Olin jälleen kerran ahdistunut ja poissa koulusta. Vietin koko päivän/illan sohvalla alusvaatteisillani ja peiton alla, mies viereisellä sohvalla. Emme juurikaan puhuneet, koska olin loukkaantunut hänelle.
Tunsin oloni masentuneeksi ja väsyneeksi.
Illalla mieheni kysyi huolestuneella äänensävyllä, että mikä minua vaivaa. Vastasin, ettei mikään. Hän toisti kysymyksen vielä pari kertaa, koska ei ilmeisesti uskonut minua. Joka kerta vastasin kuitenkin samalla tavalla, kyynelten pikku hiljaa ilmestyessä silmiin.
Sängyssä keskustelimme suhteestamme ja koulunkäynnistä ja vuoron perään itkin ilosta, kun mies esimerkiksi kertoi rakastavansa minua ja ettei vaihtaisi minua toiseen mistään hinnasta. Tai itkin, kun mies pyysi anteeksi, että oli painostanut minua koulun suhteen. En taaskaan osannut kontrolloida itseäni. Käsittämätöntä!
Enkä ollenkaan tiedä mikä aika kuukaudesta on meneillään! :D
Tänään on ollu pirteämpi päivä. Nousin puoli kymmenen aikaan keittämään kahvia ja ruokkimaan kissat. Kaikki aamuni alkavat niin. Mies oli valvonut jälleen puoli yötä, koska ei lääkkeiden puutteen takia saanut unta.
Mies teki lounasta, jonka jälkeen nukahti sohvalle. Minä puolestani olen katsonut Muumilaakson Tarinoita puolipäivää :)
Kissani ovat siitä ihmeellisiä, että virtsaavat välillä minne sattuu. Joskus silloin kun hiekka on juuri vaihettu tai vaikka hiekkaan olisi tehty useammat tarpeet, ne saattavat käydä laatikolla. Ostin jokin aika sitten eläinkaupasta puhdistusainetta, joka on tarkoitettu juuri kissojen virtsatahrojen puhdistamiseen. Kissojen ei pitäisi enää sen käsittelyn jälkeen haistaa vanhoja pissipaikkojaan.
Kuurasin siis ei sallitut pissipaikat aineella, vihdoinkin. Ainakin toistaiseksi se on toiminut, eikä ole vahinkoja sattunut.
Ei siis kovin aktiivinen päivä. Tänäänkään.
Eilinen oli ihmeellinen päivä. Olin jälleen kerran ahdistunut ja poissa koulusta. Vietin koko päivän/illan sohvalla alusvaatteisillani ja peiton alla, mies viereisellä sohvalla. Emme juurikaan puhuneet, koska olin loukkaantunut hänelle.
Tunsin oloni masentuneeksi ja väsyneeksi.
Illalla mieheni kysyi huolestuneella äänensävyllä, että mikä minua vaivaa. Vastasin, ettei mikään. Hän toisti kysymyksen vielä pari kertaa, koska ei ilmeisesti uskonut minua. Joka kerta vastasin kuitenkin samalla tavalla, kyynelten pikku hiljaa ilmestyessä silmiin.
Sängyssä keskustelimme suhteestamme ja koulunkäynnistä ja vuoron perään itkin ilosta, kun mies esimerkiksi kertoi rakastavansa minua ja ettei vaihtaisi minua toiseen mistään hinnasta. Tai itkin, kun mies pyysi anteeksi, että oli painostanut minua koulun suhteen. En taaskaan osannut kontrolloida itseäni. Käsittämätöntä!
Enkä ollenkaan tiedä mikä aika kuukaudesta on meneillään! :D
Tänään on ollu pirteämpi päivä. Nousin puoli kymmenen aikaan keittämään kahvia ja ruokkimaan kissat. Kaikki aamuni alkavat niin. Mies oli valvonut jälleen puoli yötä, koska ei lääkkeiden puutteen takia saanut unta.
Mies teki lounasta, jonka jälkeen nukahti sohvalle. Minä puolestani olen katsonut Muumilaakson Tarinoita puolipäivää :)
Kissani ovat siitä ihmeellisiä, että virtsaavat välillä minne sattuu. Joskus silloin kun hiekka on juuri vaihettu tai vaikka hiekkaan olisi tehty useammat tarpeet, ne saattavat käydä laatikolla. Ostin jokin aika sitten eläinkaupasta puhdistusainetta, joka on tarkoitettu juuri kissojen virtsatahrojen puhdistamiseen. Kissojen ei pitäisi enää sen käsittelyn jälkeen haistaa vanhoja pissipaikkojaan.
Kuurasin siis ei sallitut pissipaikat aineella, vihdoinkin. Ainakin toistaiseksi se on toiminut, eikä ole vahinkoja sattunut.
Ei siis kovin aktiivinen päivä. Tänäänkään.
20.3.2012
Itkupotkuraivarimasennus
Mulla on vauvakuume ja mulla on ollut se kauan. Miehelläni taas ei, mikä jo sinänsä ei ole lupaava yhtälö. Sovittiin viime vuoden puolella, että aletaan miettiä lasta naimisiin menon jälkeen, eli n. vuoden päästä. Tuohon sopimukseen siis päästiin kun oltiin aikaistettu häitä muutamalla kuukaudella ja olin itkenyt hysteerisesti muutaman tunnin.
Tämä aamu alkoi sillä, että mies haki postin. Posti toi minulle perintätoimiston kirjeen, jonka mies ojensi minulle ja sanoi: saat maksaa nuo ennenkun alat haaveilla isosta mahasta. Siitä alkoi ahdistus ja masennus.
Opiskelut on yli puolen välin, hieman yli vuosi jäljellä. Opintotuella ei maksella ulosottovelkoja, joita on noin 6000€, ei siis mahdoton summa. Olen päättänyt maksaa kaikki velkani pois, kunhan saan töitä. Opintotuesta kun ei jää käteen erityisemmin mitään.
Lisää itkua ja masennusta, täytän tänä vuonna 26. Oletetaan, että saan töitä heti kun valmistun, eli ensi vuonna. Hyvällä tuurilla maksan velkani pois parissa kolmessa vuodessa. Riippuen tietysti siitä, kuinka paljon ne ehtivät kasvaa korkoa.
MINÄ EN HALUA ENSIMMÄISTÄ KERTAA ÄIDIKSI KOLMEKYMMENTÄ VUOTIAANA!!!
Mä en ole tyhmä, kyllä mä tiedän ettei lapsen ylläpito ole ilmaista. Mä aion hankkia töitä ja mulla on mies, jonka ajattelin osallistuvan lapsen elättämiseen. Mies on nyt osa-aikaisesti töissä ja hänellä on luottotiedot kunnossa, joten en usko meidän joutuvan sillan alle.
Sain myös lisää mielipahaa kaksplussan foorumilta, jossa mut käytännössä haukuttiin huonoksi ihmiseksi jonka ei kannata lisääntyä.
Toivottavasti teillä on ollut parempi viikon aloitus!
14.3.2012
"Miestenpäivä"
Kaikkea sitä kuuleekin! Tänään on kuulemma International stake and blojod-day, elikkä miestenpäivä toisinsanoa. Tosin minä pidän sen lainausmerkeissä niin kauan, kunnes se ilmestyy kalenteriin muutenkin, kuin mieheni kirjoittamana.
Tasa-arvon nimissä hän kuitenkin sai nauttia päivästään.
Mainitsin jossain aikaisemmassa postauksessa innostukseni aromaterapiaan. Tilasin siis Ruotsista tuoksulyhdyn ja kaksi eteeristä öljyä: eukalyptuksen ja laventelin. Ensiksi mainittu on parasta aikaa kokeilussa ja koko asuntoon on levinnyt ihanan raikas tuoksu.
Verkkokaupassa josta tilasin tuon lyhdyn, oli useampi vaihtoehto, mutta päädyin lopulta noihin kerubeihin. Tuoksuja meinasin keräillä ajan mittaan enemmänkin
Ylihuomenna on kauan odottamani psykiatrin vastaanotto. Aikeissa on ehdottaa paniikkihäiriölääkkeen annostuksen nostoa tai lääkkeen vaihtoa, sekä pyytää reseptiä unilääkkeisiin ja ehkä myös rauhoittaviin.
En ole pystynyt nukkumaan ilman unilääkkeitä ollenkaan. Rauhoittavia en ole syönyt ainakaan viikkoon, koska ne on mieheltä todella vähissä.
Muutaman kerran otin vitosen Diapameja koko liuskan. Ensimmäisen kerran puhtaaseen vitutukseen. Ihan mukavan rauhallinen olo tuli, mutta muuten ei kummempaa.
Pari kaveria pitää nyt minua lähestulkoon narkkarina noiden lääkejuttujen takia, mutta jos tuo tekee minusta narkkarin niin tehköön.
Saatiin tänään muuten uudet sohvat ja sohvapöytä isältäni. Entiset sohvat olivat käytännössä olleet kissojeni raapimapuut jo kauan, joten ihana saada vaihtelua. Nykyiset ovat punaruskeat kangassoohvat ja ihanan muhkeat :)
Tasa-arvon nimissä hän kuitenkin sai nauttia päivästään.
Mainitsin jossain aikaisemmassa postauksessa innostukseni aromaterapiaan. Tilasin siis Ruotsista tuoksulyhdyn ja kaksi eteeristä öljyä: eukalyptuksen ja laventelin. Ensiksi mainittu on parasta aikaa kokeilussa ja koko asuntoon on levinnyt ihanan raikas tuoksu.
Ylihuomenna on kauan odottamani psykiatrin vastaanotto. Aikeissa on ehdottaa paniikkihäiriölääkkeen annostuksen nostoa tai lääkkeen vaihtoa, sekä pyytää reseptiä unilääkkeisiin ja ehkä myös rauhoittaviin.
En ole pystynyt nukkumaan ilman unilääkkeitä ollenkaan. Rauhoittavia en ole syönyt ainakaan viikkoon, koska ne on mieheltä todella vähissä.
Muutaman kerran otin vitosen Diapameja koko liuskan. Ensimmäisen kerran puhtaaseen vitutukseen. Ihan mukavan rauhallinen olo tuli, mutta muuten ei kummempaa.
Pari kaveria pitää nyt minua lähestulkoon narkkarina noiden lääkejuttujen takia, mutta jos tuo tekee minusta narkkarin niin tehköön.
Saatiin tänään muuten uudet sohvat ja sohvapöytä isältäni. Entiset sohvat olivat käytännössä olleet kissojeni raapimapuut jo kauan, joten ihana saada vaihtelua. Nykyiset ovat punaruskeat kangassoohvat ja ihanan muhkeat :)
9.3.2012
Unesta ja nukkumisesta
Mulla on jo pidemmän aikaa ollu ongelmia nukkumisen kanssa. Sillon -06 kun todettiin paniikkihäiriö niin määrättiin jotain lääkettä nukahtamiseen, mut sen jälkeen oon ollu n. 4v. täysin ilman unilääkkeitä. Viime vuoden syksyllä aloin epäsäännöllisesti niitä syödä.
Ongelma ei niinkään ole itse uni, vaan uneen pääseminen. Yleensä nukun ilman katkoja kunhan vain pääsen uneen. Mulla ei ole vielä(kään) omia unilääkkeitä, vaan oon syöny miehelle määrättyjä, salaa tai luvan kanssa. Viime yönä meinasin suuttua kun en saanu lääkkeitä, koska ne alkaa olla loppu ja reseptiä ei ole uusittu. Menin siis hieman vittuuntuneena sänkyyn, mutta en kiukunnut miehelle.
Myöhemmin hän tuli makuuhuoneeseen ja kysyi, että tuleeko uni. No, ei tule. Sitten hän kysyi, että otatko pillerin? Otan, erittäin mielelläni!
En tiedä vaikuttiko myös täysikuu siihen, etten saanut unta ilman lääkkeitä vai pelkästään se, että viime aikoina olen tottunut pääsemään uneen lääkkeiden avulla? Kolmena iltana otin yhden ketipinorin. En muista monta mg, mutta pienin annos. Pääsin hyvin uneen, enkä tainnut herätä kun pari kertaa vähäksi aikaa. Ketipinorit loppui, niin olen taas siirtynyt Imovaneihin. Ne taitaa olla 7,5mg.
Jompikumpi noista on aiheuttanu mulle muistamattomuutta. Ensin oli episodi miehen avainten kanssa, kun en muistanut laittaneeni niitä laukkuuni. Eilen syötiin pizzaa ja koska ne ei mahdu uuniin yhtä aikaa niin mies laittoi omansa ensin uuniin ja minä jäin lisäilemään omaani juustoa ym.
Mies otti pizzansa uunista ja jätti uunin päälle. Tein jotain siinä välissä ennen kun laitoin omani uuniin. Sitten laitoin ajastuksen 12min.
12minuutin kuluttua menin ottamaan pizzaa uunista ja uuni oli sammunut. Sammutinko minä uunin ennenkun laitoin pizzani sinne?? Käsittämätöntä!
Jään kauhulla odottamaan mitä muuta keksin tämän muistamattomuuteni kanssa!
Ongelma ei niinkään ole itse uni, vaan uneen pääseminen. Yleensä nukun ilman katkoja kunhan vain pääsen uneen. Mulla ei ole vielä(kään) omia unilääkkeitä, vaan oon syöny miehelle määrättyjä, salaa tai luvan kanssa. Viime yönä meinasin suuttua kun en saanu lääkkeitä, koska ne alkaa olla loppu ja reseptiä ei ole uusittu. Menin siis hieman vittuuntuneena sänkyyn, mutta en kiukunnut miehelle.
Myöhemmin hän tuli makuuhuoneeseen ja kysyi, että tuleeko uni. No, ei tule. Sitten hän kysyi, että otatko pillerin? Otan, erittäin mielelläni!
En tiedä vaikuttiko myös täysikuu siihen, etten saanut unta ilman lääkkeitä vai pelkästään se, että viime aikoina olen tottunut pääsemään uneen lääkkeiden avulla? Kolmena iltana otin yhden ketipinorin. En muista monta mg, mutta pienin annos. Pääsin hyvin uneen, enkä tainnut herätä kun pari kertaa vähäksi aikaa. Ketipinorit loppui, niin olen taas siirtynyt Imovaneihin. Ne taitaa olla 7,5mg.
Jompikumpi noista on aiheuttanu mulle muistamattomuutta. Ensin oli episodi miehen avainten kanssa, kun en muistanut laittaneeni niitä laukkuuni. Eilen syötiin pizzaa ja koska ne ei mahdu uuniin yhtä aikaa niin mies laittoi omansa ensin uuniin ja minä jäin lisäilemään omaani juustoa ym.
Mies otti pizzansa uunista ja jätti uunin päälle. Tein jotain siinä välissä ennen kun laitoin omani uuniin. Sitten laitoin ajastuksen 12min.
12minuutin kuluttua menin ottamaan pizzaa uunista ja uuni oli sammunut. Sammutinko minä uunin ennenkun laitoin pizzani sinne?? Käsittämätöntä!
Jään kauhulla odottamaan mitä muuta keksin tämän muistamattomuuteni kanssa!
8.3.2012
Naistenpäivä=seksipäivä
Ihanaa naistenpäivää kaikille!
Päivä ei voi mennä pieleen, jos sen saa aloittaa kahvilla ja suklaalla. Meillä tätä päivää on juhlittu makuuhuoneessa. Laitoin laventelikynttilät palamaan ja virittelin pvc-lakanan. Mies toi kotiin tullessaan minulle lahjaksi Viagraa :D Joten voinette arvata miten juhlinta jatkui.
Kävimme taannoin Tallinnassa ja yövyimme neljän tähden hotellissa, jossa söimme tiramisuleivoksia sängyssä. Tänään, seksileikkien päätteeksi söimme sängyssä tiramisua jäätelöä. Ihania muistoja, vaikka reissusta on vähän aikaa. :)
Vietämme sunnuntaina seurustelun puolivuotispäivää ja ajattelin tehdä suklaajuustokakun sen kunniaksi. Mietin myös, josko opettelisin tekemään tiramisua itse. Se ei kuitenkaan taida olla kovin yksinkertainen homma. Onnistuin kuitenkin jopa löytämään paikallisesta marketista siihen tarvittavia Savoiairdi- keksejä.
Jää nähtäväksi mikä on lopputulos.
Päivä ei voi mennä pieleen, jos sen saa aloittaa kahvilla ja suklaalla. Meillä tätä päivää on juhlittu makuuhuoneessa. Laitoin laventelikynttilät palamaan ja virittelin pvc-lakanan. Mies toi kotiin tullessaan minulle lahjaksi Viagraa :D Joten voinette arvata miten juhlinta jatkui.
Kävimme taannoin Tallinnassa ja yövyimme neljän tähden hotellissa, jossa söimme tiramisuleivoksia sängyssä. Tänään, seksileikkien päätteeksi söimme sängyssä tiramisua jäätelöä. Ihania muistoja, vaikka reissusta on vähän aikaa. :)
Vietämme sunnuntaina seurustelun puolivuotispäivää ja ajattelin tehdä suklaajuustokakun sen kunniaksi. Mietin myös, josko opettelisin tekemään tiramisua itse. Se ei kuitenkaan taida olla kovin yksinkertainen homma. Onnistuin kuitenkin jopa löytämään paikallisesta marketista siihen tarvittavia Savoiairdi- keksejä.
Jää nähtäväksi mikä on lopputulos.
7.3.2012
Lomallahan voi myös siivota
Kolmas virallinen lomapäivä, enkä ole saanut aikaan muuta kun stressiä, vitutusta ja rahanmenoa. Jeij! Tänään olisi luvassa kahta ensimmäistä siivouksen muodossa.
Siivous, tuo pakollinen paha. Jos olisi varaa, palkkaisin kotiimme siivoojan. Kahden aikuisen ihmisen taloudessa sotkemme toki molemmat, mutta minä olen ainoa joka siivoaa ja vituttaa ihan suunnattomasti.
Ehdotin jokin aika sitten (muutama kk) että olohuoneessa ei syötäisi ollenkaan, koska minä olen kuitenkin se, joka ne astiat sieltä joutuu keräämään. Se toimi jonkun aikaa. Sitten mies ehdotti, että saako hän syödä olohuoneessa jos raivaa omat jälkensä. Suostuin. Se toimi jonkun aikaa, kunnes huomaamatta oli palattu entiseen, ja olohuoneen pöytä oli täynnä astioita. Niin myös tänä aamuna.
Suoraan sanottuna tuntuu välillä tuntuu siltä, kuin asuisi lapsen kanssa. Vaan eikös miehet ole ikuisia pikkupoikia? Oli tai ei, kuinkahan tuota miestä saisi hienovaraisesti "koulutettua" tekemään kotitöitä? Olen kyllä ihan suoraan sanonut välillä, että ala osallistua kotihommiin. Vastaus vaan on se, että älä komentele. Perkele sentään! Pakkohan se on komentaa jos ei muuten mene viesti perille?
No, aamukahvit on nyt juotu (lähes pannullinen) ja siivous aloitettu tiskauksella, tai sillä että laitoin lautaset likoamaan pesuaineveteen. Mies onneksi lähtee töihin, että saan siivota rauhassa. Ärsyttävää imuroida ym. kun toinen vaan makaa sohvalla tietokone sylissä ja huokaa syvään kun pyydän siirtämään sohvaa, että saan imuroida sen alta.
No niin, nyt täytyy viritellä bassovehkeet ja ruveta tiskaamaan. Palaan asiaan taas myöhemmin.
Toivottavasti saan alennettua verenpainettani.
Siivous, tuo pakollinen paha. Jos olisi varaa, palkkaisin kotiimme siivoojan. Kahden aikuisen ihmisen taloudessa sotkemme toki molemmat, mutta minä olen ainoa joka siivoaa ja vituttaa ihan suunnattomasti.
Ehdotin jokin aika sitten (muutama kk) että olohuoneessa ei syötäisi ollenkaan, koska minä olen kuitenkin se, joka ne astiat sieltä joutuu keräämään. Se toimi jonkun aikaa. Sitten mies ehdotti, että saako hän syödä olohuoneessa jos raivaa omat jälkensä. Suostuin. Se toimi jonkun aikaa, kunnes huomaamatta oli palattu entiseen, ja olohuoneen pöytä oli täynnä astioita. Niin myös tänä aamuna.
Suoraan sanottuna tuntuu välillä tuntuu siltä, kuin asuisi lapsen kanssa. Vaan eikös miehet ole ikuisia pikkupoikia? Oli tai ei, kuinkahan tuota miestä saisi hienovaraisesti "koulutettua" tekemään kotitöitä? Olen kyllä ihan suoraan sanonut välillä, että ala osallistua kotihommiin. Vastaus vaan on se, että älä komentele. Perkele sentään! Pakkohan se on komentaa jos ei muuten mene viesti perille?
No, aamukahvit on nyt juotu (lähes pannullinen) ja siivous aloitettu tiskauksella, tai sillä että laitoin lautaset likoamaan pesuaineveteen. Mies onneksi lähtee töihin, että saan siivota rauhassa. Ärsyttävää imuroida ym. kun toinen vaan makaa sohvalla tietokone sylissä ja huokaa syvään kun pyydän siirtämään sohvaa, että saan imuroida sen alta.
No niin, nyt täytyy viritellä bassovehkeet ja ruveta tiskaamaan. Palaan asiaan taas myöhemmin.
Toivottavasti saan alennettua verenpainettani.
6.3.2012
Vauhdikas aamu
Jos joku voisi kehitellä kissoille sellaiset lääkkeet, jotka menevät paremmin alas, olisin erittäin tyytyväinen. Juuri leikatulle murulle antibiootit menee ihan hyvin alas nesteenä ja kipulääkkeet pitää liottaa veteen ja antaa sitten ruiskulla. Siinä on jo ongelmia.
Eilen kävin ostamassa korvatippoja, koska kahdella kissalla on korvapunkkeja. Siispä aamukahvin jälkeen laittamaan niitä. Ei ollut helppo homma! Karvat pölisi, naarmuilta ei vältytty ja tuntuu siltä, että korvatippoja oli välillä enemmän omalla paidalla kun kissan korvassa, mutta muuten meni kivasti :D
Ai niin ja jottta ei olisi liian helppoa, tuo kuuri kestää viikon.
Tänään olisi tarkoitus mennä eläinlääkärille keskustelemaan siitä hänen tekemästään hoitovirheestä. Maksoin tosiaan puolet niistä röntgenistä silloin perjantaina ja sanoin, että käyn maksamassa loput keskiviikkoon mennessä. Nytpäs menen sinne ja sanon, että voivat unohtaa ne loput 42€ ja olla onnellisia, etten tee tästä isompaa numeroa.
Ilmoittelen kyllä, miten meni. Nyt lisää kahvia ja sitten suihkuun.
Eilen kävin ostamassa korvatippoja, koska kahdella kissalla on korvapunkkeja. Siispä aamukahvin jälkeen laittamaan niitä. Ei ollut helppo homma! Karvat pölisi, naarmuilta ei vältytty ja tuntuu siltä, että korvatippoja oli välillä enemmän omalla paidalla kun kissan korvassa, mutta muuten meni kivasti :D
Ai niin ja jottta ei olisi liian helppoa, tuo kuuri kestää viikon.
Tänään olisi tarkoitus mennä eläinlääkärille keskustelemaan siitä hänen tekemästään hoitovirheestä. Maksoin tosiaan puolet niistä röntgenistä silloin perjantaina ja sanoin, että käyn maksamassa loput keskiviikkoon mennessä. Nytpäs menen sinne ja sanon, että voivat unohtaa ne loput 42€ ja olla onnellisia, etten tee tästä isompaa numeroa.
Ilmoittelen kyllä, miten meni. Nyt lisää kahvia ja sitten suihkuun.
5.3.2012
Maanantai!
Jopas nyt jotakin, kerrankin HYVÄ maanantai!
Tänään alkoi talviloma ja tuli opintotuki, mikä tiesi vähän shoppailua. Facebookin kautta myin vanhoja tavaroitani ja tänään tienasin yli 60€ niistä. Pakko välillä päästä vanhasta roinasta eroon, mahtuu taas uutta :D
Ihanaa oli kävellä kaupasta kotiin kun oli suht lämmin sää ja linnutkin sirkutti :) Kissa paranee päivä päivältä ja tuli viime yönä viereen nukkumaan, ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. En vaan itse nukkunut kunnolla kun varoin, etten vahingossa ruttaa pientä.
Ostin ikkunanpesunestettä ja liinoja kun iski into putsata ikkunat. Tiedätte varmaan sen ihanan tunteen kun aurinko paistaa ja näkee miten kauniin puhtaat ikkunat ovatkaan :D Toivottavasti into säilyy sinne asti, että oikeasti saan ikkunat pestyä. Niitä kyllä riittää tässä mökissä!
Olen leikisti karkkilakossa, mutta koska tänään jatkuu kauan odotetut Täydelliset Naiset, ostin suklaata ja irtokarkkeja. Varmuuden vuoksi vielä aika paljon koska tiedän, etten kumminkaan saa syödä niitä yksin! :s Mies saa kyllä syödä karkkia, mutta täykkäreiden aikaan on ehdoton hiljaisuus! ;)
Hyvän maanantain intoa latisti se, että olin onnistunut tappamaan kaktukseni. Olevinaan olen kastellut sitä aina silloin tällöin, mutta näköjään se ei ole riittänyt. Toistaiseksi ainut kukka mikä tässä mökissä on, on ystäväpänpäivänä saamani saint paulia ja siitäkin on lehdet enää jäljellä, kiitos kissojen.
Tokmannilta lähti mukaan myös laventelikynttilöitä, joita piti laittaa palamaan heti kotiin tultua. Olen vähän "höyrähtänyt" aromaterapiaan ja sen kaltaisiin juttuihin. Laventeli tuoksuu hyvältä ja sen myös pitäisi rauhoittaa. Meinasin tilata tuoksulampun, joihin on saatavana useita erilaisia eteerisiä öljyjä. Joitakin vuosia sitten oli tuoksulamppubuumi, mutta nyt niitä ei tunnu löytyvän mistään! Itse löysin ruotsalaisesta verkkokaupasta sellainen missä 3 buddhaa pitelee lasista astiaa, johon vesi ja eteerinen öljy tulee.
Hyvä ystäväni kävi kahvilla vauvamasunsa kanssa, jota oli kiva ihailla :) Meille olisi tilauksessa junior vasta häiden jälkeen, eli yli vuoden päästä. Siihen asti on kiva harjoitella vauvanhoitoa ystävien jälkikasvun kanssa.
Oikein ihanaa maanantain jatkoa!
Tänään alkoi talviloma ja tuli opintotuki, mikä tiesi vähän shoppailua. Facebookin kautta myin vanhoja tavaroitani ja tänään tienasin yli 60€ niistä. Pakko välillä päästä vanhasta roinasta eroon, mahtuu taas uutta :D
Ihanaa oli kävellä kaupasta kotiin kun oli suht lämmin sää ja linnutkin sirkutti :) Kissa paranee päivä päivältä ja tuli viime yönä viereen nukkumaan, ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. En vaan itse nukkunut kunnolla kun varoin, etten vahingossa ruttaa pientä.
Ostin ikkunanpesunestettä ja liinoja kun iski into putsata ikkunat. Tiedätte varmaan sen ihanan tunteen kun aurinko paistaa ja näkee miten kauniin puhtaat ikkunat ovatkaan :D Toivottavasti into säilyy sinne asti, että oikeasti saan ikkunat pestyä. Niitä kyllä riittää tässä mökissä!
Olen leikisti karkkilakossa, mutta koska tänään jatkuu kauan odotetut Täydelliset Naiset, ostin suklaata ja irtokarkkeja. Varmuuden vuoksi vielä aika paljon koska tiedän, etten kumminkaan saa syödä niitä yksin! :s Mies saa kyllä syödä karkkia, mutta täykkäreiden aikaan on ehdoton hiljaisuus! ;)
Hyvän maanantain intoa latisti se, että olin onnistunut tappamaan kaktukseni. Olevinaan olen kastellut sitä aina silloin tällöin, mutta näköjään se ei ole riittänyt. Toistaiseksi ainut kukka mikä tässä mökissä on, on ystäväpänpäivänä saamani saint paulia ja siitäkin on lehdet enää jäljellä, kiitos kissojen.
Tokmannilta lähti mukaan myös laventelikynttilöitä, joita piti laittaa palamaan heti kotiin tultua. Olen vähän "höyrähtänyt" aromaterapiaan ja sen kaltaisiin juttuihin. Laventeli tuoksuu hyvältä ja sen myös pitäisi rauhoittaa. Meinasin tilata tuoksulampun, joihin on saatavana useita erilaisia eteerisiä öljyjä. Joitakin vuosia sitten oli tuoksulamppubuumi, mutta nyt niitä ei tunnu löytyvän mistään! Itse löysin ruotsalaisesta verkkokaupasta sellainen missä 3 buddhaa pitelee lasista astiaa, johon vesi ja eteerinen öljy tulee.
Hyvä ystäväni kävi kahvilla vauvamasunsa kanssa, jota oli kiva ihailla :) Meille olisi tilauksessa junior vasta häiden jälkeen, eli yli vuoden päästä. Siihen asti on kiva harjoitella vauvanhoitoa ystävien jälkikasvun kanssa.
Oikein ihanaa maanantain jatkoa!
3.3.2012
Kissamainen postaus
Eilen oli yksi elämäni kamalimmista päivistä.
Edellisenä päivänä koulusta palattuani en löytänyt vanhinta kissaani (kohta 6v.) mistään.Puolentoista tunnin etsinnän jälkeen poika löytyi sängystä, peittojen ja tyynyjen alta ja se ei ole ollenkaan normaalia. Kissa yritti lähteä kävelemään, mutta ei voinut astua toisella takajalallaan. Hätäännyin välittömästi ja pääsi jo itku. Seurasin tilannetta kuitenkin seuraavaan päivään, eli perjantaihin.
Kissa oli yön aikana siirtynyt sängyn alta nojatuoliin. Soitin 20 vaille 9 eläinlääkärille ja selitin tilanteen. Hän antoi kaksi vaihtoehtoa: joko tuon kissan tarkastettavaksi heti tai odotan viikonlopun yli. Vein heti.
Pojasta piti ottaa röntgenkuvat, että nähtiin kunnolla mikä on vikana. Kun eläinlääkäri kutsui minut huoneeseen niin jo hänen äänensävynsä oli sellainen, että nyt ei ole hyvä juttu.
Kissalta oli murtunut lonkkanikamankaula (muistelen, että se oli tuo) ja vaihtoehtoja oli joko välitön leikkaus tai kissan lopetus. Vaikka leikkaus oli minulle ainoa vaihtoehto, itku tuli silti, vaikka yritin taistella vastaan. Itkua vääntäen sanoin, että valitsen leikkauksen. Lääkäri yllätti ja sanoi, että operaatiota ei voi tehdä kuka vaan ja lähin niitä tekevä on 100km päässä. Siispä puhelua sinne.
Kissa pääsee leikkaukseen jos lähdemme ajamaan aikalailla heti. Paikallinen eläinlääkäri ei osannut arvioida leikkauksen hintaa, mutta satasissa liikuttiin.
Itkien soitin toiselle eläinklinikalle, että olemme tulossa ja tiedustelin hintaa. 300€ oli kuulemma syytä varautua. Seuraavaksi hysteerisesti itkien soittamaan mummolle, että nyt on todella hätä ja pakko saada rahaa. Se onneksi järjestyi ja mummo yritti rauhoitella, että kaikki on nyt hyvin kun kissa pääsee hoitoon. En kyllä rauhoittunut.
Aloin rauhoittua vasta kun pääsimme sinne toiselle eläinklinikalle. Olin siihen mennessä jo itkenyt lähemmäs neljä tuntia hysteeristä itkua, silmät ja nenä ihan punaisena. Olin varmasti todella hemaiseva näky!
Kissa otettiin sisälle ja pyydettiin tulemaan parin tunnin päästä uudestaan. Pahin oli takana, sillä tiesin rakkaani olevan hyvässä hoidossa. Palasin sovitun ajan kuluttua klinikalle ja pienelle piti antaa heräämispiikki kun oli niin tokkurassa vielä.
Kissa näyttää varsin ressukalta nyt, kun alaruumiista on ajeltu karvat pois. Hännässä on karvat tallessa, samoin tassuissa. Ai niin ja sellainen "hassu" juttu! Paikallinen eläinlääkäri oli merkinnyt kissani röntgenkuvat väärin. Eli toiselle klinikalla avattiin ensin vahingossa väärä jalka. Onneksi lääkäri pian huomasi, ettei siinä jalassa ollut verenpurkaumia ym.
Varsin huolimatonta touhua, kun kyseisellä lääkärillä on kokemusta varmasti vuosikymmen, jos ei enemmänkin!
Mutta, pienellä on nyt antibiootit ja kipulääkkeet ja toipuminen on alkanut :)
4.3.2012 reppana pysyy jo tolpillaan ja tulee syömään muiden kanssa :)
Edellisenä päivänä koulusta palattuani en löytänyt vanhinta kissaani (kohta 6v.) mistään.Puolentoista tunnin etsinnän jälkeen poika löytyi sängystä, peittojen ja tyynyjen alta ja se ei ole ollenkaan normaalia. Kissa yritti lähteä kävelemään, mutta ei voinut astua toisella takajalallaan. Hätäännyin välittömästi ja pääsi jo itku. Seurasin tilannetta kuitenkin seuraavaan päivään, eli perjantaihin.
Kissa oli yön aikana siirtynyt sängyn alta nojatuoliin. Soitin 20 vaille 9 eläinlääkärille ja selitin tilanteen. Hän antoi kaksi vaihtoehtoa: joko tuon kissan tarkastettavaksi heti tai odotan viikonlopun yli. Vein heti.
Pojasta piti ottaa röntgenkuvat, että nähtiin kunnolla mikä on vikana. Kun eläinlääkäri kutsui minut huoneeseen niin jo hänen äänensävynsä oli sellainen, että nyt ei ole hyvä juttu.
Kissalta oli murtunut lonkkanikamankaula (muistelen, että se oli tuo) ja vaihtoehtoja oli joko välitön leikkaus tai kissan lopetus. Vaikka leikkaus oli minulle ainoa vaihtoehto, itku tuli silti, vaikka yritin taistella vastaan. Itkua vääntäen sanoin, että valitsen leikkauksen. Lääkäri yllätti ja sanoi, että operaatiota ei voi tehdä kuka vaan ja lähin niitä tekevä on 100km päässä. Siispä puhelua sinne.
Kissa pääsee leikkaukseen jos lähdemme ajamaan aikalailla heti. Paikallinen eläinlääkäri ei osannut arvioida leikkauksen hintaa, mutta satasissa liikuttiin.
Itkien soitin toiselle eläinklinikalle, että olemme tulossa ja tiedustelin hintaa. 300€ oli kuulemma syytä varautua. Seuraavaksi hysteerisesti itkien soittamaan mummolle, että nyt on todella hätä ja pakko saada rahaa. Se onneksi järjestyi ja mummo yritti rauhoitella, että kaikki on nyt hyvin kun kissa pääsee hoitoon. En kyllä rauhoittunut.
Aloin rauhoittua vasta kun pääsimme sinne toiselle eläinklinikalle. Olin siihen mennessä jo itkenyt lähemmäs neljä tuntia hysteeristä itkua, silmät ja nenä ihan punaisena. Olin varmasti todella hemaiseva näky!
Kissa otettiin sisälle ja pyydettiin tulemaan parin tunnin päästä uudestaan. Pahin oli takana, sillä tiesin rakkaani olevan hyvässä hoidossa. Palasin sovitun ajan kuluttua klinikalle ja pienelle piti antaa heräämispiikki kun oli niin tokkurassa vielä.
Kissa näyttää varsin ressukalta nyt, kun alaruumiista on ajeltu karvat pois. Hännässä on karvat tallessa, samoin tassuissa. Ai niin ja sellainen "hassu" juttu! Paikallinen eläinlääkäri oli merkinnyt kissani röntgenkuvat väärin. Eli toiselle klinikalla avattiin ensin vahingossa väärä jalka. Onneksi lääkäri pian huomasi, ettei siinä jalassa ollut verenpurkaumia ym.
Varsin huolimatonta touhua, kun kyseisellä lääkärillä on kokemusta varmasti vuosikymmen, jos ei enemmänkin!
Mutta, pienellä on nyt antibiootit ja kipulääkkeet ja toipuminen on alkanut :)
29.2.2012
Mustasukkaisuus!
Olen mustasukkainen. Olen itseasiassa sairaalloisen mustasukkainen ja myönnän sen kyllä. Nykyisessä suhteessa ei ole ollut siihen aihetta, mutta tuo sisuksiani syövä peto on saanut alkunsa mahdollisesti lapsuudessa (olen esikoinen) tai aiemmissa suhteissa, joissa luottamus ei ole pelannut.
Ihminen, joka ei itse ole mustasukkainen, ei voi ymmärtää millaista se on. Se on kidutusta suhteen molemmille osapuolille ja voi ennen pitkää johtaa eroon. Tai kuten uutisista olemme lukeneet, jopa murhaan. Olemme käsitelleet asiaa avoimesti kumppanini kanssa ja käyneet muutamat huudot ja mykkäkoulutkin läpi (tietenkin).
Kerron muutaman tilanteen, jossa oli lentävät lautaset todella lähellä.
1. Mieheni oli lähdössä miespuolisen kaverinsa luo istumaan iltaa. Muutaman viestin laittelimme illan mittaan ja kymmenen jälkeen toivotin hyvää yötä ja menin sänkyyn. Mies tuli kotiin, riisui ja tuli viereeni. Hän aloitti lauseensa sanoin: "kulta, minun pitää kertoa sinulle yksi juttu." Tytöt, kuulostaako tuo koskaan hyvältä?!
Hän kertoi, että matkalla miespuolisen kaverinsa luo, hän oli törmännyt naispuoliseen kaveriinsa, jonka luo oli mennyt. Tästä ei voinut siis kertoa minulle edes siinä vaiheessa kun laitoin viestin: menen nukkumaan, pidä hauskaa POIKIEN kanssa.!!
Ja mies suuttui kun MINÄ kehtasin epäillä HÄNTÄ, kun hän tulee kotiin kolmen aikaan yöllä VIERAAN NAISEN luota!!! Jo on aikoihin eletty!
2. Joulun tienoilla mies lähti viettämään poikien iltaa kaverinsa luo. En erityisemmin udellut miten oli mennyt, mutta kivaa kuulemma oli ollut. Facebookista löysin erään naisen laittaman kuvan, johon mieheni oli merkitty. Otin asian "hienovaraisesti" esille, ja jälleen sain huudot kun en luota. Minä luotan mieheeni, mutta en, anteeksi nyt vaan, pikkupilluihin! Samainen pikkuharakka oli tuon illan jälkeen pyytänyt miestäni kaveriksi ja vaikka en lue mieheni Facebookkia tai muitakaan viestejä, kerran sattui vahinko.
Mies oli mennyt töihin ja jättänyt bookkinsa ja keskusteluikkunat auki. Ja kenenkäs kanssa siellä oli keskusteltu.....
Jälleen, huudot minulle kun en osannut hillitä itseäni!
Että näin meillä....
Ihminen, joka ei itse ole mustasukkainen, ei voi ymmärtää millaista se on. Se on kidutusta suhteen molemmille osapuolille ja voi ennen pitkää johtaa eroon. Tai kuten uutisista olemme lukeneet, jopa murhaan. Olemme käsitelleet asiaa avoimesti kumppanini kanssa ja käyneet muutamat huudot ja mykkäkoulutkin läpi (tietenkin).
Kerron muutaman tilanteen, jossa oli lentävät lautaset todella lähellä.
1. Mieheni oli lähdössä miespuolisen kaverinsa luo istumaan iltaa. Muutaman viestin laittelimme illan mittaan ja kymmenen jälkeen toivotin hyvää yötä ja menin sänkyyn. Mies tuli kotiin, riisui ja tuli viereeni. Hän aloitti lauseensa sanoin: "kulta, minun pitää kertoa sinulle yksi juttu." Tytöt, kuulostaako tuo koskaan hyvältä?!
Hän kertoi, että matkalla miespuolisen kaverinsa luo, hän oli törmännyt naispuoliseen kaveriinsa, jonka luo oli mennyt. Tästä ei voinut siis kertoa minulle edes siinä vaiheessa kun laitoin viestin: menen nukkumaan, pidä hauskaa POIKIEN kanssa.!!
Ja mies suuttui kun MINÄ kehtasin epäillä HÄNTÄ, kun hän tulee kotiin kolmen aikaan yöllä VIERAAN NAISEN luota!!! Jo on aikoihin eletty!
2. Joulun tienoilla mies lähti viettämään poikien iltaa kaverinsa luo. En erityisemmin udellut miten oli mennyt, mutta kivaa kuulemma oli ollut. Facebookista löysin erään naisen laittaman kuvan, johon mieheni oli merkitty. Otin asian "hienovaraisesti" esille, ja jälleen sain huudot kun en luota. Minä luotan mieheeni, mutta en, anteeksi nyt vaan, pikkupilluihin! Samainen pikkuharakka oli tuon illan jälkeen pyytänyt miestäni kaveriksi ja vaikka en lue mieheni Facebookkia tai muitakaan viestejä, kerran sattui vahinko.
Mies oli mennyt töihin ja jättänyt bookkinsa ja keskusteluikkunat auki. Ja kenenkäs kanssa siellä oli keskusteltu.....
Jälleen, huudot minulle kun en osannut hillitä itseäni!
Että näin meillä....
Saunailtaa ja juoruilua
Jes!
Olemme kerran käyneet hänen(tai hänen ja hänen puolisonsa) uudessa talossa ja pieni kateus iski: ok-talo jossa hieman yli 120m2 asuintilaa, plus kellari ja vintti. Sujuvasti pääsemmekin taloasian kautta puhumaan naisista.
Nimittäin tuo mieheni veljen puoliso, on minun mieheni exän pikkusisko. Ja vihaan tuota isosiskoa suoraan sanottuna aivan vitusti.
Olimme kavereita, mutta välimme katkesivat kyllä jo ennen kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Kyseinen naikkonen on kaikista tuntemistani ihmisistä rahan ahnein, lisäksi erittäin ärsyttävä, typerä, kovaääninen ja aikamoinen horakko!
Minun oksettaa ajatella, että mieheni on joskus voinut olla hänen kanssaan. Ja kyllä, olen myös mustasukkainen, mutta tämä inho ei johdu siitä, ei ainakaan pelkästään.
Tuon pikkusiskon kanssa olemme jonkinlaisissa väleissä, mikä on ihan hyvä, sillä olemme joskus samaan aikaan kylässä appivanhemmilla ym. Hän on kyllä siedettävämpi ihminen kuin siskonsa. Olen tosin varma, että he yhdessä puhuvat minusta pahaa, vaan puhukoot, puhunhan minäkin heistä.
Mieheni on alusta asti vastustanut veljensä suhdetta tuohon naiseen. Hän on sitämieltä, että nainen on onnenonkija siskonsa tapaan ja käyttää vain mieheni veljeä hyväkseen. Veli kun ei kuulemma oikein osaa sanoa ei.
Mene ja tiedä, en tunne pariskunnasta kumpaakaan kovin hyvin.
Jännä aamu
Herättiin molemmat ennen kellon soittoa, joskus yhdeksän aikaan. Mulla on periaatteessa vapaapäivä. Tai koululla olis ollu joku yrittäjyystapahtuma ja meidän luokan olisi pitänyt päivystää narikassa. Ei sovi meikäläiselle nyt, ei sitten ollenkaan!
Mies on osa-aikaisessa työsuhteessa(1-2vkoa/kk) ja saa aika hyvin päättää mihin kellon aikaan menee töihin. Olen vähän katkera siitä. Sillon kun kykenen kouluun, niin ei naurata kun herätyskello soi kuudelta!
Hirveen pökkelöinen olo ei ollu, vaikka jälleen kerran nappailin Imovaneja ennen sänkyyn menoa.
Pamit on loppu tai piilotettu ja Melatoniinit nyt on salettiin loppu kun söin ite viimeset. Imovanetkin alkaa olla kohta lopussa enkä tiedä millon on tulossa uusia tähän mökkiin. Nuohan on siis kaikki miehen lääkkeitä, joita olen salaa syönyt. Tiedän, hyi minua. Yleensä olen tunnustanut jälkeen päin tekoni, mutta en sen jälkeen kun hän piilotti ne minulta. (Löysin ne jo seuraavana päivänä.)
Venlafaxineja (paniikkihäiriölääke, jos joku ei tiedä) on alle kahdeksi viikoksi. Resepti on kyllä uusittavana, mutta aika psykiatrille on 16.3 ja meinasin nyt alkuun ehdottaa suurempaa annosta ennemmin kuin uutta lääkettä.
Foorumilla ja Facebook-yhteisössä kun kerroin annostukseni, niin yleinen mielipide oli, että annos on tosi pieni. En muista kirjoitinko jo ekasssa postauksessa, mutta varmuuden vuoksi: viime aikoina on tuntunut samalta kuin ennen lääkitystä, eli välttelen samalla tavalla ihmisiä ja tilanteita, ahdistaa, masentaa jne.
Jänniä aikoja odotellessa..
Melko harvinaista, että mies kysyi minulta aamulla "keitänkö kahvia" sillä yleensä se olen minä joka marssii aamulla keittiöön keittämään kahvit ja ruokkimaan kissat. Vaikka oli pieni teko, niin tuntui hyvältä. Kissoilla on yleensä tapana tehdä osa tuotoksistaan lattialle(vaikka olisi kuinka puhdas hiekka). Mies on aina sanonut, ettei siivoa kissojen sotkuja kun eivät ole hänen kissojaan. Tänä aamuna tosin tapahtui jotain omituista, kun hän kysyi, että missä on se kissankakkalapio.
Ehkä tästä tulee hyvä päivä. :)
Minun vapaapäivään mies oli keksinyt jo ohjelmaa. Hän osti eilen uuden auton, joten minun tehtäväni on kerätä tavarat vanhasta autosta ja siivota se. Joo, tietenkin...
Kerronpa tässä pienen tarinan nyt kun sattui tulemaan mieleen.. Eli aloitimme seurustelun viime syyskuun puolivälissä. Samoihin aikoihin puuhasin muuttoa isompaan asuntoon. Jonkin verran hän auttoi pakkailemaan kamoja, kantamaan ei pystynyt koska oli polvi äskettäin leikattu ja loppusiivoukseen ei osallistunut ollenkaan.
Periaatteessa hän asui luonani koko ajan, mutta virallisesti muutimme yhteen viime joulukuussa. Minä olin apuna pakkaamassa, kantamassa ja raadoin kuvannoillisesti perse ruvella siivotakseni sitä asuntoa.
On se hieno juttu tuo tasa-arvo.
Vapaapäiväksi olin kaavaillut siivoamista ja tiskaamista, koska minä olen meidän kodissa ainut joka ne tekee. Ruuanlaittoon mies osallistuu mielellään, eikä ole koskaan ollut valittamista hänen kokkailuistaan. Rästitehtäviäkin pitäisi tehdä, mutta tiedän kyllä etten saa sitä aikaiseksi. Ehkä sitten talvilomalla, joka luojan kiitos on jo ensi viikolla!
Hommasin muuten eilen keinutuolin, juuri sellaisen ihanan perinteisen mallisen. Se on vaalea ja aika kulunut, mutta meinasin maalata sen (jos ehdin ja jaksan niin tänään) pinkiksi ja mustaksi, yllättäen.
Kissat ovat myös viihtyneet siinä hyvin. Aluksi ihmettelevät, että heiiii tämähän ei pysy paikoillaan :D
Nyt keittämään toinen pannullinen kahvia, josko sitten jaksaisi touhuta :)
28.2.2012
Parisuhde ja sen riidat
Muutama helppo vinkki saada riita aikaiseksi.
1. Jos puolisollasi oli pienemmät tulot kuin sinulla, niin ehdota että siitä huolimatta ruokakulut ja autonvakuutusmaksut laitetaan puoliksi. Suurituloisemman puolison sen sijaan ei tarvitse osallistua kissojen eläinlääkärikuluihin sillä, "itsehän olet kissasi hankkinut."
2. Perustakaa yhteinen rahavarasto. Se voi olla pankkitili tai pankkipossu ym. Kumppanisi on laittanut sinne enemmän rahaa, mutta on antanut sinunkin luvan käyttää niitä, sillä "rahat ovat yhteisiä." Kuluu kaksi viikkoa ja ilmoitat, että otat säästöstä 20€ että pääset ruokakauppaan. Vastaus on "älä ota seteleitä, ne on minun." Selvä homma... Minäpä käyn kaupassa ostamassa kolikoilla jotain ITSELLENI.
3. Lähde poikien kanssa ryyppäämään. Hävitä kotiavaimesi. Heittele kiviä alakerran pojan ikkunaan, että pääset rappukäytävään. Hakkaa asunnon ovea sikahumalassa klo 02.30 ja herätä kiukkuinen puolisosi. Lähde poikien kanssa jatkoille ja ilmoita, että "kulta, minä tarjoan pojille näitä sinun leipomiasi muffinseja." AIVAN VITUN SAMA!
Muutamaa tuntia myöhemmin tule kotiin ja sopertele rakkausrunoja kaatuen sänkyyn. Yöllä oksenna puolisosi tyynylle, jonka seurauksena hän ottaa sinun tyynysi ja peittosi ja marssii sohvalle nukkumaan.
Aamulla kannattaa vielä kysyä "teinkö minä jotain, kun nukut sohvalla?"
Tässä siis vain muutama vinkki. Näitä tulee jatkossa takuulla lisää.
1. Jos puolisollasi oli pienemmät tulot kuin sinulla, niin ehdota että siitä huolimatta ruokakulut ja autonvakuutusmaksut laitetaan puoliksi. Suurituloisemman puolison sen sijaan ei tarvitse osallistua kissojen eläinlääkärikuluihin sillä, "itsehän olet kissasi hankkinut."
2. Perustakaa yhteinen rahavarasto. Se voi olla pankkitili tai pankkipossu ym. Kumppanisi on laittanut sinne enemmän rahaa, mutta on antanut sinunkin luvan käyttää niitä, sillä "rahat ovat yhteisiä." Kuluu kaksi viikkoa ja ilmoitat, että otat säästöstä 20€ että pääset ruokakauppaan. Vastaus on "älä ota seteleitä, ne on minun." Selvä homma... Minäpä käyn kaupassa ostamassa kolikoilla jotain ITSELLENI.
3. Lähde poikien kanssa ryyppäämään. Hävitä kotiavaimesi. Heittele kiviä alakerran pojan ikkunaan, että pääset rappukäytävään. Hakkaa asunnon ovea sikahumalassa klo 02.30 ja herätä kiukkuinen puolisosi. Lähde poikien kanssa jatkoille ja ilmoita, että "kulta, minä tarjoan pojille näitä sinun leipomiasi muffinseja." AIVAN VITUN SAMA!
Muutamaa tuntia myöhemmin tule kotiin ja sopertele rakkausrunoja kaatuen sänkyyn. Yöllä oksenna puolisosi tyynylle, jonka seurauksena hän ottaa sinun tyynysi ja peittosi ja marssii sohvalle nukkumaan.
Aamulla kannattaa vielä kysyä "teinkö minä jotain, kun nukut sohvalla?"
Tässä siis vain muutama vinkki. Näitä tulee jatkossa takuulla lisää.
Ensimmäisen blogin ensimmäinen kirjoitus
Jos tämä blogi pitäis laittaa johonkin kategoriaan, niin se olis "päiväkirjat." Ei kai tällä muuta virkaa ole. Kunhan höpöttelen mitä mulle ja lähipiirille tapahtuu ja mitä mietin millon mistäkin. Sitä en sitten tiedä, kirjoittelenko vain itselleni, vai lukeeko tätä joku.
Aloitetaan, tai jatketaan, nyt vaikka teemalla motivaatio ja sen puutos. Olen opiskellut kohta 2 vuotta, tai en ehkä opiskellut, pikemminkin ollut koulussa kirjoilla. Varsinkin loppu ja alkuvuosi on masennuksen ja motivaation puutteen aikaa. En tiedä johtuneenko pimeästä, vitamiinin puutteesta, omasta taudista vai niistä kaikista, mutta ei vaan huvita mennä kouluun.
Mies on huolissaan kun tietää etten käy siellä niin usein kuin pitäisi, vaikka toisinaan aina valehtelen, että menen toki kouluun. Siitä kyllä tulee samantien huono omatunto.
Koska tämä ensimmäinen kirjoitus on vähän sellaista taustatietoa muutenkin, niin mainitaanhan sananen päihteistä. Eli parikymppisenä ja etenkin alle sen, tuli käytettyä alkoholia varsin reippaallakin kädellä, iän karttuessa oppi juomaan hallitummin. Nykyisin en käytä alkoholia ollenkaan. Noin puoli vuotta sitten alkoi vain tuntua, ettei enää maistu eikä koko hommassa ole mitään järkeä. Siihen se sitten loppui.
Tupakkaa polttelin on-off meiningillä 6v. ja sekin loppui viime juhannuksena, koska yllätys yllätys, ei mitään järkeä siinäkään.
Viimeaikoina on tullut käytettyä lääkkeitä(rauhoittavat, unilääkkeet), mutta en ole kokenut päihtyväni niistä. Luonnontuotteista sen sijaan pidän satunnaisesti, vaikka osa ystävistäni sen tuomitseekin.
En tarkoituksella halua puolustaa mitään tiettyä päihdettä, kaikkihan ne ovat pahasta. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että kannabis on paljon pienempi paha kuin esim. tupakka ja alkoholi. Käytetäänhän kannabista lääkinnällisiin tarkoituksiinkin(syöpä. ms-tauti).
Tämä riittäköön ensimmäiseksi postaukseksi. Näkymättömiin!
Aloitetaan, tai jatketaan, nyt vaikka teemalla motivaatio ja sen puutos. Olen opiskellut kohta 2 vuotta, tai en ehkä opiskellut, pikemminkin ollut koulussa kirjoilla. Varsinkin loppu ja alkuvuosi on masennuksen ja motivaation puutteen aikaa. En tiedä johtuneenko pimeästä, vitamiinin puutteesta, omasta taudista vai niistä kaikista, mutta ei vaan huvita mennä kouluun.
Mies on huolissaan kun tietää etten käy siellä niin usein kuin pitäisi, vaikka toisinaan aina valehtelen, että menen toki kouluun. Siitä kyllä tulee samantien huono omatunto.
Koska tämä ensimmäinen kirjoitus on vähän sellaista taustatietoa muutenkin, niin mainitaanhan sananen päihteistä. Eli parikymppisenä ja etenkin alle sen, tuli käytettyä alkoholia varsin reippaallakin kädellä, iän karttuessa oppi juomaan hallitummin. Nykyisin en käytä alkoholia ollenkaan. Noin puoli vuotta sitten alkoi vain tuntua, ettei enää maistu eikä koko hommassa ole mitään järkeä. Siihen se sitten loppui.
Tupakkaa polttelin on-off meiningillä 6v. ja sekin loppui viime juhannuksena, koska yllätys yllätys, ei mitään järkeä siinäkään.
Viimeaikoina on tullut käytettyä lääkkeitä(rauhoittavat, unilääkkeet), mutta en ole kokenut päihtyväni niistä. Luonnontuotteista sen sijaan pidän satunnaisesti, vaikka osa ystävistäni sen tuomitseekin.
En tarkoituksella halua puolustaa mitään tiettyä päihdettä, kaikkihan ne ovat pahasta. Useissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että kannabis on paljon pienempi paha kuin esim. tupakka ja alkoholi. Käytetäänhän kannabista lääkinnällisiin tarkoituksiinkin(syöpä. ms-tauti).
Tämä riittäköön ensimmäiseksi postaukseksi. Näkymättömiin!
Tilaa:
Kommentit (Atom)